Hopea tuli Ahonkylään, eikä kultakaan kovin kaukana ollut. Tupakkiaskin verran pidemmälle olisi pitänyt heittää, niin kultaa olisi kilahtanut. Suomi on nyt palautettu mitalikantaan kuuden vuoden jäkeen MM-kisoissa hyvällä tuloksella. Hieno saavutus, kun ottaa huomioon kaikki ne vastoinkäymiset, mitä matkan varrelle on annettu. Ja keihään ansiosta Suomella on vielä mitalisaumoja MM-tasollakin. Kun nämä karpaasit parin kolmen vuoden päästä jäävät sivuun, Suomen MM-edustajia on enää satunnaisesti ja mitalitoivoja tuskin juuri lainkaan.
Kisojen suurimpia puheenaiheita on ollut ruotsalaisen korkeushyppääjän Emma Tregaron yhden naisen protesti Venäjän uutta homoprobagandan kieltävää lakia vastaan. Tregaro maalasi korkeushypyn karsinnassa kyntensä sateenkaaren väreihin ja onnistui saamaan median huomion. Reaktiot olivat kuitenkin sen verran voimakkaita, että finaalissa kamerat löysivät vain punaista kynsilakkaa hänen kynsistään. Tregaro sijoittui viidenneksi samalla tuloksella kuin pronssi jaettiin.
En tiedä, onko tällaisten poliittisten viestien tuominen urheilukisoihin tarpeellista. Jos jokainen alkaisi tuoda ajatteluaan protestien muodossa esille, kisoihin tulisi vääränlaisia jännitteitä. Eri maiden ja kulttuurien edustajien pitäisi voida keskittyä yksin urheiluun ja nauttia hyvistä suorituksista.
Suomalaiset ovat perinteisesti olleet hyvin varovaisia tällaisissa asioissa. Suomettumisen aika teki meistä varovaisia ilmaisemaan ajatuksiamme varsinkaan itään päin. Ruotsilla puolestaan on toisenlainen lähtökohta, suurvaltatausta. He ovat tottuneet neuvomaan muita ehkä vähän ylhäältäkin päin. 1968-76 USA:n ja Ruotsin suhteet olivat varsin viileät. USA jäädytti diplomaattisuhteet pariinkin otteeseen. Olof Palme oli ollut näkyvästi vastustamassa Vietnamin sotaa ja verrannut USA:n toimia natsien puuhiin. Tästäkös USA loukkaantui. Nyt toki suhteet ovat paremmat ja Obama saapuu Ruotsiin syksyllä.
Olo ollut tavallista vaisumpi, makoiluksi mennyt koko päivä, mutta särkylääkkeistä on ollut apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti