lauantai 24. elokuuta 2013

Pakkoruotsi?


Päivän vointi ollut kohtuullinen, päivällä uni maistui valtavasti.

Latvala teki sen taas, ei pysynyt tiellä. Saksan rallissa hän keskeytti selvästä johtoasemasta. Merkillistä, että virhealttius ei karise millään pois. Tarttis vissiin vaihtaa kartturia ja ottaa nainen tilalle.  Mieluiten sellainen emäntätyyppi, joka uhkaisi pajauttaa paistinpannulla jos otteet alkavat lipsua.

Pakkoruotsista on paljon ollut puhetta tänään. Pitääkö kaikkien lukea ruotsia? Ylen mukaan 29 % haluaisi pitää nykysysteemin ja 63 % haluaisi ruotsin vapaaehtoiseksi. Lukemat ovat yllättävänkin selvät.

Lukion näkökulmasta kielipainotteisuus on muuttunut rajusti. Parikymmentä vuotta sitten saksaa luki ainakin meidän koulussamme n. 2/3 ikäluokasta ja ruotsi tietenkin oli kaikilla. Silloin mietin, että onko kielipainoteisuus liian suurta lukiossa. Sittemmin saksan lukeminen on lakannut lähes täysin ja ruotsin kirjoittajien määrä on pudonnut alas. Ainereaalista on seurannut kapeampaa osaamista, joten huoli lukion yleissivistävyydestä on monien mielestä hyvinkin aiheellinen.

Mutta tarvitaanko ruotsia pakollisena oppiaineena? Vähemmistön asemaa en itse pidä uskottavana perusteena, koska se on enemmistöä kohtaan aivan kohtuuton vaatimus. Ruotsia puhutaan hyvin pienellä alueella etelä- ja länsirannikolla, joka vastannee alueellisesti muutamaa prosenttia Suomesta. Samalla perusteella ei mene kauaa, kun venäjän kieltä pitäisi opettaa koko väestölle. Kaksikielisyys voitaisiin yhtä hyvin määritellä alueellisesti tiettyjen kuntien alueelle, kuten Norjassa on tehty saamen kielelle. Pohjoisessa saame on yhtenä virallisena kielenä muutaman kunnan aluella.  Ei Oslossa silti tarvitse opiskella saamenkieltä. (Norjassa onkin sitten omituisuutena kaksi virallista kieltä bokmål ja nynorsk, ja poliittisin enemmän kuin järkevin perusteina kaikkien pitää opiskella molempia...siitä enemmän joskus toiste...)

Mikä sitten puoltaa ruotsin asemaa pakollisena opiskeltavana kielenä? Isossa kuvassa Eurooppa on ajautumassa taas niihin asemiin, mihin se aina tuntuu menevän. On protestanttinen Pohjois-Eurooppaa, jonka veturina on Saksa. On autoritaarinen ja arvaamaton Venäjä ja katolinen köyhä Etelä-Eurooppa. Tämä tarkoittaa, että on ainakin kolme erilaista Eurooppaa. Mihin näistä haluamme kuulua? Luontevimmat kaverit löytyvät Pohjoismaista. Maantieteellisen sijainnin lisäksi ajatus- ja arvomaailmat ovat siellä lähimpänä meidän omiamme. Yhteiskuntamme on paljon enemmän sukua ruotsalaiselle kansankodille kuin vaikka venäläistä yhteiskuntaa. Ruotsinkieli sitoo meitä skandinaviaan ja länteen, jos sinne päin haluamme olla kallellaan.

Suomi on tärkeä osa Skandinaviaa, mutta meidän on itse pidettävä paikkamme lämpimänä siellä. Eivät muut Pohjoismaat meitä sinne väkisin halua, jos kieliyhteyttä ei ole. Siksi näkisin, että nyt olisi parasta pitää ruotsi vielä opetusohjelmassa pakollisena. Miksi pakollisena, eikö vapaaehtoisuus riittäisi? Nykynuoriso on menettänyt osan lukutaidostaan, lukemisesta on tullut vilkaisulukemista. Paneutuminen luettuun asiaan on yhä vaikeampaa. Kielten lukeminen on muuttunut työläämmäksi kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Jos ruotsista tehtäisiin vapaaehtoista, epäilen että turhan moni jättäisi em. syystä kielen valitsematta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti