perjantai 26. helmikuuta 2016

Kuutio

Ääntä tuli hippusen enemmän kuin eilen, mikä oli hyvä juttu, Sää oli harvinaisen luminen tänään. Väittäisin, että kolmeen vuoteen ei ole ollut noin paljon lunta kuin nyt.

Tuli käytyä hetken mielijohteesta tyopaikkaruokailussa. Pyttipannu oli maittavaa ja salaattien ja raasteiden määrä oli oikeansuuntainen. Henkisesti huomaa olevansa paikasta yhä enemmän etäällä, mitä en pidä kovin huolestuttavana, jos nyt välttämättä kovin mukavaltakaan. Ihmisen ajatus- ja kokemusmaailma on jatkuvassa muutoksessa. Toki jonkinlainen kotistatus liittyy kaikkeen menneeseen; paikkoihin, autoihin, ihmisiin jne. Ne tuntuvat mukavilta ja tutuilta, mutta ei välttämättä ajankohtaisilta.

Päivän pikku hupi oli Rubikin kuutio. Muistan aikoinaan, miten alakouluikäisenä se nousi muoti-ilmiöksi, mikä piti olla kaikilla. Sitä on myyty arviolta 350 miljoonaa kappaletta ja pidetään eräänä 1980-luvun symbolina.  En kuitenkaan muista kenenkään sitä silti ratkaisseen omassa tuttavapiirissäni. Itsekin yritin varmaan useita kymmeniä tunteja tuloksetta. Kolme sivua tuli joskus vahingossa kasaan, mutta siinä kaikki. Joitakin vuosia sitten sain uudelleen kuution ratkaistavaksi. Mukaan tuli myös ohjeet. Eihän noita siirtosarjoja kukaan voi omasta päästään keksiä.  Tuona jouluaattona ratkaisin kuution 14 kertaa. Yritin ratkaista alle viidessä minuutissa, mutta se ei kuitenkaan onnistunut. Sen illan ennätykseksi jäi joku viiden ja kymmenen minuutiin välillä oleva aika. Sen jälkeen en ole kuutioon koskenut...

...Kunnes tänään tartuin kuutioista helpoimpaan, 2 x 2 x 2 versioon. Ensin yritettiin ilman ohjeita. Sellainenkin vahinko tapahtui jälkikasvun kohdalla, että ratkesi. Youtubesta löytyy mallissuorituksia. Näillä tuli muutaman kerran ratkaistua, mutta kaikki mahdolliset tilanteet eivät vielä auenneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti