tiistai 2. helmikuuta 2016

Isä ja tytär

Dokumenttiprojektin "Isän tyttö" on dokumentti isän ja tyttären erikoisesta suhteesta. Yhtä paljon, ellei enemmänkin, se on myös dokumentti kahden kulttuuripiirin kohtaamisesta.

Lähtökohta on seuraava. Isä on turkkilainen 1980-luvulla Suomeen tullut korvalääkäri, joka on aikanaan eronnut suomalaisesta puolisostaan. Hänellä on 26-vuotias turkinsuomalainen tytär, jonka yksinhuoltaja hän on ollut 6-vuotiaasta lähtien. Dokumentti on tyttären tekemä kuvaamisesta alkaen.

Isä on henkisesti täysin riippuvainen tyttärestään ja tytär on hänelle kaikki kaikessa. Isä haluaa asua hänen kanssaan ja kontrolloida kaikkia hänen tekemisiään. Tytär kärsii siitä, että hänellä ei ole vapautta lainkaan.  Suomalainen nainen ei tällaista sietäisi lainkaan eikä 26-vuotiaana siedä tämä suomenturkkilainenkaan. Elokuvassa tapahtuu lopulta irtiotto sen jälkeen, kun isä tapaa tyttärensä turkkilaisen poikakaverin illallisella ja alkaa öykkäröidä. Ilmeisesti se on liian kova hänelle. Tästä seuraa seitsemän kuukauden välirikko, jonka jälkeen isä on löytänyt parisuhteen.

Isän käytös aiheutti varmasti kotisohvilla monta oksennusta. Puhetapa oli törkeä monessa suhteessa, suomalainen mies ei tyttärelleen puhuisi noin. Puhetapa ei ole sinänsä vihamielinen tai tunteeton, päin vastoin. Taustalla kummittelee patriarkaalinen käsitys tyttärestä suvun omaisuutena ja koriste-esineenä, josta ollaan äärimmäisen mustasukkaisia. Sukuun ei tässä tapauksessa kuulu lisäksi kuin isän kontrolloiva äiti Turkissa, muista sukulaisista ei kerrota. Monikulttuurisuus on ajankohtainen aihe ja muotisana. Lähisuhteissa se harvoin tarkoittaa helppoa elämää, mutta dokumentin kuvaama tilanne on toivottavasti enemmänkin harvinaisuus. Uskonnostakaan tässä ei suoranaisesti ole kysymys, korkeintaan hyvin maallistunut turkkilainen islam on taustalla.

Eettisenä kysymyksenä jäin miettimään yksityisyyttä. Tajusiko isä avaavansa ajatuksensa ja käyttäytymisensä maailmalle? Netistä selvisi viidessä sekuntissa hänen työpaikkansa, joka on Oululainen yksityinen sairaala. Tuskin tuon "sian" vastaanotolle monikaan haluaa nähtyään dokumentin.
---
Reissun jälkeen oli nyt ensimmäinen päivä ja tarkoitus oli ottaa iisisti. Pieniä asioita riitti melkein vaivaksi asti, mutta olo ei kuitenkaan mitenkään romahtanut missään vaiheessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti