torstai 26. marraskuuta 2015

Voi Syyriaa...

Ulkolinjalla esitetään amerikkalaista dokumenttia Al-Assadin Syyriasta. Siinä päästään erittäin lähelle tavallisen kansan elämää. ISIStä ei nosteta keskiöön, siitä on puhuttu paljon muuallakin ja sodalla on monia osapuolia. Dokumentissa haastatellaan tavallisia ihmisiä, jotka ovat kokeneet sodan jäljet, joiden tulevaisuus on pilattu. Surulliseksi tekee katsoa.

Syyrialaiset vaikuttavat tavallisilta hyviltä ihmisiltä, jotka tahtovat elää omassa maassaan normaalia elämää. Al-Assadin asema ja koko kuvio piirtyy hieman erilaisessa valossa kuin länsimaissa on totuttu näkemään. Monet laittavat häneen toivonsa, lännessä puolestaan korostetaan hänen yhteyttään sotarikoksiin. Hän on hyvissä väleissä Iranin kanssa, joka on alueen voimatekijä. Toisen vahvan, Saudi-Arabian asema puolestaan nähdään ongelmallisempana kuin meille on annettu ymmärtää.

Erona vaikkapa palestiinalaisten ja israelilaisten konfliktiin on selvä. Heillä keskinäinen sukupolvet ylittävä viha ja kovuus näkyvät heti silmistä ja kuuluu puheista. Syyrialaisten katseessa on vielä inhimillisyyden piirteitä jäljellä. Enemmänkin heillä on hölmistyneisyyttä:
"Miten voimme olla tässä tilanteessa taistelemassa omiamme vastaan?"

Poliittisen ratkaisun löytäminen tuntuu hyvin vaikealta tämän kaiken sekasorron keskellä. Syyrialaiset on ajettu taistelemaan toisiaan  vastaan. Pahimmassa tapauksessa tässä ajetaan suurvallat vastakkain, josta seurauksena voisi olla ruma kansainvälinen konflikti.

---
Mustaa on ollut maa viime päivinä. Kurjan näköistä, mutta  ei haittaa huomista Turun matkaa. Mieluuummin ajaa hyvässä kelissä. Ja onneksi on toinen kuski. 600 km pimeässä on meikäläiselle ajomatkana liian pitkä matka.

---
Norjan tv esittää katsomusaiheista sarjaa nimeltään "Hissi". Siinä studiona on hissi(Koneen valmistama tietenkin). Kaksi toisilleen tuntematonta julkkisvierasta on kutsuttu hissiin, joka muka pysähtyy, kunnes annetut tehtävät on suoritettu. Ahtaassa hississä ihmisille annetaan katsomusaiheita keskusteltavaksi. Aiheet vaihtelevat kuolemasta, unelmista, lapsuuden merkittäviin kokemuksiin. Lopuksi joutuvat laulamaan iltalaulun toisilleen. Erittäin intensiivinen ja herkkä kokemus. Luulen, että voisi toimia suomessakin.

---
Tällä viikolla olen törmännyt moniin hyviin ihmisiin, sellaisiin jotka ovat olleet isosti avuksi elämän moninaisissa tilanteissa. Monissa asioissa on tarvittu apua ja myötävaikuttamista. Teille lausun mielessäni hiljaisen ison kiitoksen. Yksin tässä maailmassa ei pärjää.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti