Voisinhan sitä tänään surra ja kitistä, miten maailma on mennyt aivan kamalaksi paikaksi olla ja elää. Päivittäin tulee huonoja uutisia; yleensä islamisteista tai sitten amerikkalaisista poliiseista ja koululaisista. Aseilla saadaan pahaa aikaan ympäri maailmaa.
Voisi välillä pikemminkin katsoa kahvan toista puolta. Muistammeko, että yli 99,99 % ihmisistä jäi henkiin eilisissäkin rajuissa terroritapauksissa. Toivo ei saa koskaan kadota vaikka elämäntapamme vähän muotoaan muuttaisikin. Pahoin pelkään, että ISIS jatkaa pahan ilmentymänä maailmassa ehkä pitkäänkin. Kuka tietää, milloin heillä on joukkotuhoase käytössään? Tai sitten voi käydä niin, että pahan tarinat syntyvät jotakin toista kautta isoina tai pieninä. Eihän Venäjän väliaikaisen johtajan toimista esimerkiksi koskaan tiedä. Rattijuoppo voi pöläyttää jonkun elämän pilalle hetkessä. Rikkominen on aina helpompaa kuin rakentaminen. Mutta me emme saa musertua pelon ja pahan jalkoihin.
Olen hiukan sivusta seurannut, millä innolla lapset leikkivät virtualilegoilla eli pelaavat Minecraft-nimistä peliä. Huomenna lupasin itsekin kokeilla. Millä innolla he esittelevät aikaansaannoksiaan noista karkeagrafiikkaisista palikoista. On tehty rakennuksia, rakennettu jättipuutarhoja ja kairattu maan alle valtavan syviä kaivoksia.
Niin kauan, kun tätä leikin riemua on lapsilla, maailmalla on valtavasti toivoa. Ihmisen tuhoamisviettiä välillä liioitellaan, tosiasiassa rakentamisvietti on paljon voimakkaampi ja merkittävämpi. Aina on sodista ja kriiseistä noustu ennemmin tai myöhemmin. Ja leikkivä lapsi. Siinä on elämän ilo niin parhaimmillaan.Siinä on kaikki. Aikuisten tehtävä on mahdollistaa lapsen leikki ja leikkiä välillä itsekin.
---
Vointi oli oikein kohtuuhyvä. Tunnin kävelylenkistä ja parin tunnin saunomisesta jäi hyvä olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti