Raskas oli tämä päivä. Jouduin neuvottelemaan ja olemaan tiukkana enemmän kuin olisi huvittanut. Joskus on vain pidettävä puolensa, varsinkin jos vastapuoli haluaa liikaa. Yhteisymmärryksen pitää olla myös reilu.
Neuvottelijan työ mahtaa olla oma taiteenlajinsa. Pitää pystyä luomaan ja ylläpitämään luottamusta, täytyy saada aikaan kaikkia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja. Pitää osata kuunnella toisen tarpeita ja tunteita ja reagoida niihin asiaankuuluvalla tavalla. Tietenkin täytyy pärjätä myös omien tunteiden kanssa, erottaa isot ja pienet asiat toisistaan silloinkin kun oma pannu kiehuu. Eikä pieni taktinen osaaminenkaan pahitteeksi ole, jos neuvottelijana aikoo menestyä.
Aina ei neuvottelu onnistu. Ei päästä edes samaan pöytään. Syyrian ja Palestinan kysymyksissä ollaan lähellä tätä tilannetta. Samaan pöytään pääseminen on jonkinlainen esisopimus siitä, että yritämme päästä rakentavaan yhteistyöhön. Tilanne helpottuu, jos löydetään yhteisiä tavoitteita, joiden varaan neuvottelutulosta voidaa rakentaa. Yleensä, kun ihmisten välille syntyy kontakteja, syntyy myös empatiaa, kykyä ymmärtää toisen näkökulmaa. Ehkä olisikin aluksi hyvä käyttää aikaa tutustumiseen ja opetella tuntemaan toisen ihmisen maailmaa. Kun neuvottelijat tulevat toimeen keskenään, vain asiat riitelevät.
Jos neuvotteluun lähdetään liian lukituin kannoin, vailla minkäänlaista joustonvaraa, tulokset luultavasti ovat laihat. Esimerkkinä tulee mieleen neuvottelu lapsuudesta. Kaverin kanssa oli tarkoitus vaihtaa postimerkkejä. Meillä molemmilla oli käsitys merkkiemme arvosta. Kumpikaan ei joustanut yhtään, jolloin yhtään kauppaa ei syntynyt. Pelivaraa täytyy aina olla, jos meinaa vaikka kaupat saada aikaan. Itseään ei kannata turhaan ajaa nurkkaan.
Yhteiskuntasopimusta runnottiin kasaan vuoden verran. Pääministeri Sipilä ei varmasti aavistellut, miten vaikeasta asiasta on kysymys, ja miten monet asettuivat vastustamaan sovun syntyä. Sitkeästi hän silti veti ison kalan maihin. Antaisin Lauri Lylylle ison peukun siitä, miten sitkeästi hän laittoi itsepäiset liitot pala kerrallaan paikalleen. Se oli kova teko! Luovuttaa olisi voinut monta kertaa, mutta kansakunnan tila ei sitä sallinut ja tähän Sipilä sitoutui. Suomi on yhteiskunta, jossa neuvottelemalla ja sopimalla selvitetään asiat. Toivottavasti tämä menee näin myös arjen ihmissuhteissa perhepiiristä lähtien. Tämä onkin kallis aarre, kun ei tarvita kieroja keinoja eikä voimankäyttöä. Asiat ratkaistaan rauhanomaisesti puhumalla ja mikä onkaan hienompaa kuin sopimus, yhteisymmärrys, johon kaikki voivat ilolla sitoutua.
PS! Nyt kiire veikata EM-kisoja. Laita viestillä minulle. a) mestari b) maalikuningas c) kahdeksan ensimmäistä putoajaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti