Junassa en juuri ole vuosiin matkustanut, joten matkustuskokemuksen muutos oli melkeinpä hämmentävä. Lipun hankkiminen netistä oli vielä ymmärrettävää, sieltähän ne liput ja passit muutenkin hankitaan. Se sitten oli jo aika uutta, että konnari tarkisti lipun suoraan puhelimen näytöltä laittettaan piipauttamalla.
Satuin kaksikerroksiseen vaunuun, joka oli melkoinen sokkelo. Paikallani istui sello. Sain istua sen vieressä. Selloinsoittajatyttö varasi edessä olevani kaksi paikkaa laukkuineen. Hän käytti siis kolme paikka, sitä en tiedä monestako paikasta maksoi. Vanhoissa sinisissä vaunuissa sentään oli mahtavat tavaratilat enkä aikanaan paljon junassa matkustaneena koskaan sellon vieressä joutunut istumaan.
No sitten ihmisten tapa matkustaa oli muuttnut. Vanhoilla mummoillakin näytti olevan padit tai älypuhelimet esillä puhumattakaan nuoremmasta väestä, jotka lähes poikkeuksetta kuluttivat matka-aikaansa kuulokkeet korvillaan videoita katsellen tai muuten surffaillen. Samanlainen matkustamisen vallankumous oli vuonna 1998, jolloin kännykät alkoivat olla arkea statusmielessä. Varsinkin bisnesshenkilöt papattivat korostetun äänekkäästi luureihinsa.
Vaunussa oli aavemaisen hiljaista, kun ihmiset olivat laitteisiinsa uppoutuneena, paitsi yksi kovaääninen reino, joka oli selvästikin päässyt vuoteen 1998. Hänen puheluistaan ei jäänyt mitään asioita epäselviksi. Onneksi hänen tuttavapiirinsä ei vaikuttanut olevan kovin laaja.
---
Huomenna Goldfish poistuu Eu:n ulkopuolelle. Saa nähdä onnistuuko postaaminen. Vointi oli tänään vaihteleva. Nyt täytyy vain uskoa kaiken menevän hyvin.
---
Em-kisoissa Kroatia pisti pakkaa sekaisin ja on yhä suurempi suosikki ainakin omissa papereissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti