Oli taas vauhdikas päivä ja vointi oli petollisen vahva. Pari päivää pitäisi vielä jaksaa olla tolpillaan.
Olin tekemisissä parin romaniperheen kanssa. Kahvipöydässä juteltiin kaikenlaista. Rodun perusteella kiusaaminen tuli esille. Eivät he sitä korostaneet eivätkä mitenkään uhriksi asettautuneet. Puheeksi asia silti tuli. On surullista joutumaan olemaan siinä osassa, että automaattisesti on ensimmäinen epäilty, mikäli jotakin ikävää sattuu. Tilanteissa joutuu näin ollen todistamaan syyttömyytensä. Eihän se niin saa olla, tästä valtaväestönä olemme vastuussa. Näyttää myös siltä, että viranomaiset joissakin kunnissa toimivat joissakin asioissa hiukan mielivaltaisesti. Rasismi piilee myös rakenteissa.
Juttelussa esiin tulivat myös omat vaivani, en ollut niistä aiemmin puhunut. Liikutun melkein nytkin, kun mietin heidän suhtautumistaan minuun, puolituttuun valkolaiseen. Harvoin olen kokenut pientä jaettua hetkeä samalla lailla. Tunsin, että tulin ihmisenä syvästi sekä kuulluksi että nähdyksi. Vaikka sanoja ei ollut paljon, kohtaaminen ja samaan suuntaan katsominen oli merkittävää En voinut välttyä ajattelemasta Mestarin kohtaamisia Raamatussa. Runnellut kakkosketjun ihmiset edustivat sitä ihmisyyttä, jota Hän arvosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti