Päivä oli mukavan tavallinen, vai onkohan edes sellaista normipäivää. Vointi oli hyvä. Kitara istui hyvin käteen. Keväällä ja kesällä, kun ääneni oli poissa niin päätin, että jos ääni tulee takaisin niin silloin laulan paljon. Nyt ääni on aika lailla entisellään. Etsin aarteita punaisesta laulukirjasta. Niitähän se on pullollaan. Sen lauluntekijät ovat oikeastaan valtavia vaikuttajia. En tiedä onko missään päin Eurooppaa sellaisia tekijöitä kuin Löytty ja Simojoki. Molemmillahan on suora kontakti Afrikkaan, missä he ovat aikoinaan olleet lähetyslapsina. Sieltä on otettu vaikutteita hengelliseen musiikkiin, joten mistään körttivirsistä ei ole kysymys (kunnia toki niillekin). Suomi-rockista puhutaan usein isoin otsikoin. On Juicet, Eput ja muut. Suomi-gospelin poikkeuksellista luonnetta on tuskin täysin ymmärretty täydessä mittakaavassaan. Näitä aarteita lauletaan jo toisessa ellei kolmannessa sukupolvessa. "Lapsuuden usko" ja "Herra kädelläsi" ovat suoranaista kansanperinnettä.
Hyvin monilla on jonkinlainen kosketus näihin lauluihin. Opiskeluajoilta tulee mieleen kokemus. Oli kaunis ilta helsinkiläisellä uimarannalla. Uimareita ei vedessä enää paljoakaan näkynyt. Nuoria naisia oli kokoontunut juhlimaan. He istuivat kalliolla ja evästä oli, pullojakin oli mukana, ruskeita taisivat olla enimmäkseen. Mieleenpainuvinta oli se, miten he lauloivat täysin palkein punaisen laulukirjan lauluja, ulkomuistista täysin. Laulu ei ollut mitään örvellystä vaan erittäin tunteikasta kaunista laulua. Traditio myös elää. Punaisesta laulukirjasta tulee viiden vuoden välein uusi painos, jolloin uusilla lauluntekijöillä on mahdollisuus päästä mukaan.
Kirkosta eroamisessa on yleensä pohjimmiltaan kysymys siitä, että tarttumapinnat kirkon elämään ovat käyneet heikoiksi. Onko musiikkia mietitty tarpeeksi? Onko niin, että virsillä ja uruilla suorastaan karkotetaan ihmiset pois kirkoista. Olisiko punaisella kirjalla tähän jotakin annettavaa? Paluu riparin tunnelmiin voisi avata ovia myös omaan hengelliseen elämään. Monesti olen ainakin itse kokenut, että mitä parasta hartaudenharjoitusta on lauleskella näitä lauluja, jotka ovat hengelliseltä sisälllöltään kuin ikuineita, ikkunoita ikuisuuteen. Kyllä nykyihmiselläkin on hengelliset tarpeet ja kipukohdat, joihin kirkon pitäisi voida vastata paremmin. Vastaamisessa pitäisi olla riittävä uskottavuus sekä älyllisellä että tunnetasolla. Mitä jos olisi selkeämmin tuotu esiin, että ensi viikon jumalanpalveluksessa ei lauleta virsiä eikä käytetä urkuja? Tavallaan tätä on tehtykin jo 80-luvulta lähtien ainakin omassa kotiseurakunnassani. Tuomasmessussa samaa ideaa on käytetty pitkään ja kävijöitä on ollut paljon. Tuomasmessu on arvokas brändi ja onhan niitä liuta muitakin. Näihin pitäisi voida panostaa rohkeammin eikä aina virsikirja ja urut edellä.
-----
Uusin puoluegallup oli erikoinen. Keskustalle yli 25%, Kokoomuksella alle 20%. SDP ja Perussuomalaiset viidessätoista. Kovasti elävät nämä gallupit, mutta oma veikkaukseni on, että luvut tulevat vielä ennen vaaleja lottokoneesta aika eri muodossa. Gallupit ovat pelkkää viihdettä, mutta se hyvä niissä on että pitävät poliitikot hereillä. Kyllähän pääministerin täytyisi näistä jotakin osata päätellä. Jos luulee, että kansasta suurin osa on citmuyvihreitä kaupunkilaisia, niin pieleenhän se silloin menee. Mielenkiinnolla kyllä odotan, mitä pääministeri tekee välttääkseen totaalisen konkurssin vaaleissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti