Olo ollut aika hyvä myös tänään. Laavuretki oli päivän kohokohta. Maasta kerätyistä risuista sai aikaan hyvän hiilloksen, jossa makkaroita kelpasi paistaa. Kertoo jotakin viime aikojen kuivista keleistä.
Työmarkkinajohtajat kertoivat eilen pohtivansa helatorstain ja loppiaisen siirtoa lauantaille. Syynä ovat tuottavuussyyt. Kaksi työviikkoa saataisiin ehjiksi, mikä tietäisi työajan lisääntymistä noin 0,7 %:lla. Käytännössä näiden viikkojen perjantaikin on todellisuudessa vapaapäivä tai muuten puolitehoinen työpäivä. Näin työaika lisääntyisi reilulla prosentilla. Lisäksi, jos seuraavana lauantai olisi pyhä säästettäisiin jonkin verran kalliitta lauantain työtunteja ainakin kaupan alalla. Talouden näkökulmasta tuo ei mielestäni kuulosta ollenkaan hullummalta vaihtoehdolta.
Kirkko tietenkin haraa vastaan tässä asiassa, mutta kovin paljon sen ei kannata pyssyynsä ruutia tukkia. Tosiasia on se, että harvalla aktiivikristitylläkään on vakaumukseen perustuvia esteitä mennä loppiaisena tai helatorstaina töihin, varsinkaan jos juhlaa joka tapauksessa vietetään virallisesti seuraavana lauantaina. Sen verran taidamme olla maallistuneita. Ja mitä valtaväestöön tulee, niin olen aika varma siitä että alle kolmannes tietää minkä vuoksi vietetään loppiaista ja helatorstaita. Kannattaako sellaisista juhlista pitään kiinni yleisinä vapaapäivinä, joiden merkitys on useimmille hämärä? Nykyihmisille Matti Nykäsen päivä tai Sofi Oksasen päivä avautuisivat kaiketi paremmin. Vapaapäivän aiheiksi niistä tuskin riittäisi.
Mutta spekulaatiota voi tietenkin jatkaa laajemminkin. Olen ihmetellyt sitä, että äänekkäimmätkin kirkkokriitikot viettävät mielellään joulua ja pääsiäistä ainakin vapaapäivien osalta. Eikö uskonnonvapauden nimissä heille kuuluisi järjestää mahdollisuus olla tuolloin töissä?
Kristilliset juhlat ovat syöpyneet osaksi kulttuuriamme vakaumuksesta riippumatta. Tähän kirkko vetoaa helatorstain ja loppiaisenkin osalta. Mielenkiintoista nähdä millaisia äänenpainoja keskustelu saa aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti