Lääkärin puheilla tuli käytyä. Tulokset olivat hyviä sikäli, että kesällä annetut hoidot ovat olleet tuloksellisia. Huonoja taas sikäli, että muualla tauti oli edennyt jonkin verran. Sain kolme viikkoa aikaa päättää, suostunko aloittamaan toisen linjan sytostaattihoidot. Joka tapauksessa nyt pitää ruoan ja liikkumisen suhteen pyrkiä olemaan tosi tarkka. Yli puoleen vuoteen en ole uskaltanut astua puntarille. Huomenna aion sen tehdä.
Tänään olen vastapainoksi elämän realiteeteille teknologianautistellut opettelemalla Meego Harmattania. (On siis Nokian kehittämä vanhentunut kännyköiden käyttöjärjestelmä). Ihan sujuva ja hauska se on, mutta ohjelmatarjonta on valitettavasti aika olematon. Voi olla, että en ainakaan vielä valtavasti ihastunut kyseiseen järjestelmään, vaikka se onkin made in Finland. Laitteena N9 on kyllä hieno, muotoilultaan ja toiminnaltaan.
Esikoinen on tullut täysi-ikäiseksi. Oli maagista olla 18-vuotta sitten Kätilöopistolla ottamassa vastaan pientä pitkäsormista jäntevää poikaa. Näitähän sanotaan kokemustasoltaan elämän suurimmiksi hetkiksi ja voin omasta puolestani allekirjoittaa. Kovasti oli isä ylpeä silloin pojastaan ja on toki vieläkin. Miten nopeasti aika onkaan kulunut ja miten paljon siihen on mahtunut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti