Naisten kapina

"Inhimillisessä tekijässä" käytiin keskustelua naisten asemasta vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Liikehän on ev.lut kirkon sisällä oleva konservatiivinen, aktiivinen ja eristäytynyt liike. Kolme rohkeaa valovoimaista nuorta naista kävi keskustelua naisena olemisesta liikkeessä. Vanhoillislestadiolainen liike on hyvin miesvaltainen ja kontrolloiva luonteeltaan, väljyyttä rooleissa ja tulkinnoista on vähän. Naisen paikka on selvä. Arvo määrittyy helposti lapsimäärän perusteella. Naisen tehtävä on tuottaa liikkeelle lapsia, koska sillä tavalla liike säilyy elinvoimaisena. Oman tien valitseminen on naiselle vaikeaa, on elettävä muita varten. Tällöin realiteetit ovat kovat, varsinkin jos on tosi monta tosi pientä hoidettavana. Monet naiset ovat uupuneet.

Murros on selvästi tapahtumassa liikkeessä. Toteuttajina ovat ne kolmikymppiset naiset, jotka eivät ole oikopäätä suostumassa valmiisiin rooleihin. Kysymys on paljolti siitä, että onko terve järjenkäyttö sallittua vai täytyykö alistua elämään toisten luomien toiveiden mukaan.

On mielenkiintoista nähdä minkälaiseen murrokseen keskustelu tulee johtamaan. Onko seurauksena hajaannus vai joku muu reaktio? Keskustelijat otaksuivat, että mahdollisuus esiintyä netissä anonyymisti on johtanut siihen, että liikkeen on kohdattava kipukohtansa ilman, että päästään syyllistämään ketään suoraan. Tämä voisi ehkäistä liikkeen hajaannusta.  Linnake on joka tapauksessa kaatumassa, mikä voi olla valtava mahdollisuus liikkeelle. Naisten päästäminen mukaan liikkeen toimintaan vahvemmin hengellisenä toimijoina voi uudistaa liikettä raikkaampaan suuntaan.
Liike on koti ja hengellinen tausta hyvin monille ihmisille. Tuskin oman ajattelun salliminen ja pieni väljyys tulkinnoissa liikettä pilaisi.  

Ohjelmassa esiintyneet naiset esiintyivät hyvin maltillisesti, sielukkaasti ja kauniisti. Eivät vaikuta mitenkään kovin vaaralliselta kapinalliselta yksilöiltä. Taustalla on viisasta ja sielukasta olemusta, mitä harvoin näkee. Heistä näkyi hyvä kasvatus ja toisaalta elämän kriiseissä kasvanut kypsyys. Näitä ihmisiä on paljon ja heillä on paljon annettavaa.

Tänään olen kärsinyt mahasärystä, joka on vienyt voimia. Pyörällä jaksoi viisi kilometria. Mummotkin ajoivat ohi takit liehuen. Huomenna pitää ottaa aivan iisisti.

PS. Meitä paikallisia ei pidetä aina niin vaatimattomina. Mutta miksi pitäisi? Tätä kirjoitettaessa kuulin lentokoneen äänen ja tarkastin netistä, mistä koneestä on kysymys. Se oli Lontoo - Tokio - reitillä oleva kone. Kun lisäksi tästä yli tapaa mennä Moskova - New York - koneita, niin eihän sitä voi olla ajattelematta, että asustaa miltei maailman keskipisteessä. Meidän ilmatilan kautta täytyy sentään kulkea aika merkittäviin paikkoihin.  ;-)