perjantai 6. syyskuuta 2013

Luovuutta

Vointi ollut hyvä tänäänkin. Päivä on mennyt kovin äkkiä.

Eilen päättyi Donald Trumpin julkkisdiili. Kuten aiemmin olen täällä maininnut, kausi oli laadukas. Kilpailijat eivät riidelleet keskenään, vaan puhalsivat yhteen hiileen eri tehtävissä. Toki johtoryhmän edessä saatiin kipakkaakin keskustelua aikaan, kun putoajia lähdettiin tosissaan hakemaan.

Oivalsin sarjan aikana jotakin lahjakkuudesta. Usein korostetaan peruspuurtamisen merkitystä eli kovaa työtä ja valtavaa sovinnaisuutta. Tämä tarkoittaa, että pitää mennä johonkin valmiiseen muottiin mukaan. Kouluhan usein kannustaa tähän; olet hyvä ihminen jos olet tehnyt läksysi tunnollisesti ja olet hiljaa etkä häiritse ketään. Mutta tuo asenne luo parhaimmillaankin vain kykyä toistaa opittua. Sekin on paljon, mutta ei vielä erityistä. On hienoa, kun osaa soittaa kappaleen, mutta vielä hienompaa on luoda uusi kappale, jota muut sitten soittavat. Vasta se vie porukkaa eteenpäin, kun pystyy näkemään jotain uutta mitä aiemmin ei ole nähty. Helppohan Amerikkaan on mennä, kun se ensin on löydetty. Tarvittiin vain eteen yksi intianmatkailija...

Monesti on niin, että oikeasti ja erityisesti luovat ihmiset ovat hirvittävän vaikeita ja outoja tapauksia. En tiedä miksi se on niin, mutta siltä se vaikuttaa. Diilissä tämä tuli esille hyvin. Erittäin paljon lahjakkuutta oli liikkeellä. Ehkä kysymys on tietystä raja-aitojen rikkomisesta, täytyy uskaltaa ajatella toisella tavalla, kyseenalaistaa ja katsoa asioita uudesta näkökulmasta. Sarjassa laulaja Cindy Lauper oli tosi hankala tapaus, mutta hänellä oli kultainen kosketus kaikkeen mitä teki. Toinen rokkari Brett Michaels osoitti myös luovuutta, mutta hyvin erilaista tapaa prosessoida asioita. Hän nousi kukoistukseen vasta, kun sai häärätä vapaasti. Kilpailun kakkonen (ja oikeasti paras) näyttelijä Holly Robinson Peete oli valtavan intuitiivinen, sosiaalisesti älykäs, mutta myös tahdonvoimainen tehopakkaus - ryhmän kokoava voima. Omilla kyvyillään hän vei ryhmää taitavasti eteenpäin.

Aussikokki Curtis Stone oli valtavan taitava taustalta johtaja, joka antoi toisille tilaa. Ehkä hänen merkitystään ei aivan ymmärretty johtoryhmässä. Näitä ja monia muita huippulahjakkuuksia seuratessa aukesi itselle jotakin siitä,  miten valtavan monella tapaa voi olla hyvä ja miten erilaiset ihmiset voivat toimia hienosti yhdessä.

Tiimityön merkitykestä kertoo se, että Holly osasi ohjata Cindy Lauperia eteenpäin taitavasti, vaikka heidän kemiansa eivät niin kovin hyvin kohdanneet. Samoin miesten puolella Curtis monesti auttoi Brettia hänen ideakaaoksessaan. Kykyä johtaa taustalta pitäisi myös osata arvostaa. Hyvässä johtamisessa saadaan toinen kukoistamaan.

Suomi tuntuu olevan jotenkin epäluovassa tilassa. Ehkä tämän viikon uutiset ovat tuoneet näkyviin yhteen hiileen puhaltamista, mutta jotenkin synkkyys ja epäluottamus hallitsee. 90-luvun lamasta noustessa Nokian puhelimet oli se toivon kipinä, joka antoi itseluottamusta ja uskoa nousuun. Nyt oli symbolisesti mielenkiintoista, että kriisitietoisuuden viikolla Nokian matkapuhelimet "kuolivat" toivon tuojina. Nyt täytyy rämpiä pimeässä ja etsiä nousun keinot. Luovuudella ja kovalla työllä tästä voidaan vielä nousta kukoistukseen, mutta uusi tie on vielä hämärän peitossa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti