Upea hellepäivä taas. Klo 20 vielä 28 lämpöastetta. Ihmeellisen paljon saanut aikaan taas. Vointi ollut hyvä ja mieli mainio tästä päivästä. Viiden päivän superhaaste tiedossa, mutta uskon että siitä selvitään.
Santiago de Compostela eli "Pyhän Jaakon tähtitarha" on Euroopan kuuluisin pyhiinvaelluskohde. Perinteisesti kaupunkiin, johon Apostoli Jaakob vanhemman uskotaan olevan haudattuna on tultu patikoiden tai hevosella. Matkaa on tehty hitaasti kärsien, nauttien ja kituuttaen ja tietenkin itseään tutkiskellen. Itsekin olen haaveillut tuon reitin läpikäymisestä. Eräs tuttu lähetti hiljattain pyhiinvaeltajan kampasimpukan, jota hän käytti omalla matkallaan. Kiitos ESK! Camino on mielessäni ja sydämessäni.
Mutta Santiago de Compostela on viime päivinä ollut esillä aivan toisissa merkeissä. Rauhallinen vaellus oli kaukana siitä, kun juna suistui radalta kurvissa 190 km/h vauhdilla 80 km/h nopeusrajoitusalueella murskaantuen täysin. Onnettomuus, jossa menehtyi noin 80 ihmistä on Espanjan pahin junaonnettomuus sodan jälkeen.
Tapaus herättää kysymyksiä. Onko yhdelle ihmiselle annettu liikaa vastuuta, kun hän pystyy tekemään näin kohtalokkaita virheitä? Onko ymmärretty tarpeeksi hyvin ihmisen olemus, se että ihmiset tekevät uskomattomia virheitä. Ihminen ei ole kone, korkeintaan kämmäävä kone. Toisena esimerkkinä lentokoneen epäonnistunut laskeutuminen San Fransiscossa. Kapteeni ei osunut oikeaan kohtaan kentässä ja tuli pyrstö edellä kenttään. Vahingot jäivät onneksi pieniksi, uhriluku oli vain kolme.
Mutta Costa Concordia taitaa olla luku sinänsä. Ihminen ei ole pelkästään kämmäävä kone, vaan laiminlyövä, tahtotilaltaan puutteellinen kone. Oikeilta koneilta harvoin puuttuu motivaatio tehdä asiat oikein. Concordian tapauksessa kysymys oli törkeistä laiminlyönneistä kapteenin taholta. Perjantaina 13. tammikuuta 2012 loistoristeilijän kapteeni halusi tehdä "kunniakumarruksen" eli poiketa reitiltä ja ajaa täysissä valoissa sumutorvet soiden aivan läheltä Giglion saarta Toscanan rannikolla tervehtien kapteenikollegaansa. Tuossakin onnettomuudessa selvittiin aika vähällä, noin kolmellakymmenellä uhrilla. Sekin on hirvittävä määrä, mutta ainekset pahempaan oli olemassa: laivalla oli 5200 ihmistä miehistö mukaanluettuna.
Mikä neuvoksi? Miten inhimillisiä erehdyksiä ja laiminlyöntejä voitaisiin välttää? Onko luotijuna liian kova pala yhden ihmisen harteille? Mikä voisi estää kapteenin elvistelyt viidentuhannen ihmisen hengen kustannuksella?
Teknologia on yksi vaihtoehto. Suomessa junilla on nykyään kulunvalvontajärjestelmä, jonka pitäisi estää vastaavat onnettomuudet. Santiagoon saapuva juna olisi itse jarruttanut ylinopeuden pois, jos siinä kohdassa olisi järjestelmä ollut. Teknologialla voidaan parantaa turvallisuutta, mutta voiko se johtaa myös vääränlaisiin asenteisiin ja käytäntöihin. Rekkojen nopeudet on rajoitettu nopeuteen 88 km/h. Liikenteessä on huomannut, että tämä johtaa siihen, että rekkojen nopeus on aina sama. On keli tai nopeusrajoitus mikä hyvänsä. Eli teknologiakaan ei korvaa asenneongelmia. Ihmisyyden mysteeri taitaa edelleen olla ratkaiematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti