Isän angstia

Lämpimämpi päivä tänään. Tyttö pääsi jopa avoautoajelulle kavereidensa kanssa!

Raaka päivä ollut. Yöllä alkoi särkeä polvia ja tuli vähän valvottua. Aamupäivällä sain  luontaishoitoa, mikä auttoi neljän tunnin päiväuniin. Olo sen jälkeen vielä aika puolittainen, mutta saan vielä toisen satsin hoitoa illalla.  Normaalia teiniperheen isän angstia tässä podetaan. Noiden kanssa menee hermot välillä, varsinkin kun kysymys on vastuunkannosta. "Voinko olla avuksi," olisi niin kiva lause kuulla. Todellisuudessa kuulee:"Mitä toi toinen on tehnyt, nyt ei ole mun vuoro." Ja sitten sitä tulee sanottua omasta mielestä viisaita sanoja joukkuepelistä ja vastuusta, jotka kaikuvat kuuroille korville. Kaivautuvat syvemmin poteroihinsa.

Tietenkään näitä vähiä voimia ei kannattaisi käyttää neuvomiseen eikä ainakaan raivoamiseen. Sitä vaan ajattelee, että mitään ei tapahdu ilman äänenkorotusta, mutta tosiasia on kyllä se, että huutamalla ja neuvomalla lopputulos ei ole yhtään parempi. Pitäisihän se tietää, että nalkuttaminen ei toimi. Toisaalta se, että he raivoavat on myös hyvä merkki. Pitävät minua enemmän kuitenkin ihmisenä, kuin sairaana särkymisvaarassa olevana haamuna, jolle ei uskalla mitään sanoa.

Tänään taas kiekkoa. Vastassa tällä kertaa Ranska. Pitäisi olla helppo nakki, mutta enpä ole aivan varma tuosta. Ranskan maalilla on kolmen vuoden takainen Stanley Cup-voittaja Cristobal Huet. Jos hänet päästetään hyvään lämpöön niin maalinteko muuttuu vaikeaksi. Suomella on pari tuurikasta peliä alla ja kaikki tietävät, että tämä ei ole se suuri ottelu. Syttyminen voi olla vaikeaa ja yleisö alkaa vislata nihkeille otteluille. Mukavampaa tietenkin olisi, että Suomi ottaisi otteen heti alusta ja hoitaisi homman kotiin.