Vessanpytystä soljui loristen alas Suomen toive lopputurnauspaikasta jälleen kerran. Eikä tainut olla Unkarin toimesta ensimmäistä kertaa. Olen tottunut tähän tunteeseen vuodesta 1983. Sitä varhaisemmista karsinnoista ei ole muistikuvia. Tuolloin tosin oltiin paljon lähempänä kuin nyt.
Ei se ole Miksusta kiinni eikä pelaajien yrittämisestä. Tänään Perpa taisteli mahtavasti, Roman oli hyvä, Raitala pärjäsi hyvin jne. Mielestäni kukaan ei alittanut omaa tasoaan mitenkään rajusti, mutta minkäs teet jos et ole tarpeeksi hyvä? Unkarin pelaajiston arvo on 32 milj. ja Suomen 13 miljoonaa, joten aika erilaiset pelinappulat on joukkueiden käytössä. Pitää muistaa, että Suomen takana olevan Kreikan arvo on 89 milj.
Kymmenen vuotta sitten käytössä oli huippupelaajia kentällinen. Käytössä oli sellaisia nimiä kuin Litmanen, Hyypiä, Tihinen, Forssell, Tainio, Kolkka, Riihilahti, Johansson, Valakari, Niemi. Kaikilla oli merkittävä ura Englannissa. Nykyään Suomella ei ole yhtään Englannissa pelaavaa ammattilaista. Näilläkö pitäisi päästä arvokisoihin? Eipä se valmentajaa vaihtamalla miksikään muutu.
---
Vointi oli fyysisesti aika hyvä. Henkisesti päivä oli tavallista rankempi. Joskus niinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti