Kiitos Miksu!

Miksu Paatelaiselle annettiin potkut eli näin palkittiin jalkapalloväen ylioptimismi. Ajateltiin, että nyt jos koskaan mennään kisoihin, kun lohkokin on niin helppo ja kisoihin pääsee aiempaa enemmän joukkueita. Nyt ymmärrän virheeni. Suomi ei tule koskaan, ei ikinä, pääsemään lopputurnaukseen. Sitä vaan ei jaksa joka kerta pettyä uudelleen, kun pitäisi tajuta tavoitteen epärealistisuuden. Parempi olisi vain nauttia vastustajan hienoista maaleista,

Selvää on, että tavoitteista jäätiin reilusti. Tuloksellisesti Paatelaisen kausi oli kieltämättä huono. Neljä vuotta annettiin aikaa. Se on harvinaisen paljon hektisessä urheilumaailmassa.  Sääliksi käy sikäli, että Miksu halusi Suomen pelaavan hienoa peliä, johon kuului pallonhallinta. Hän piti kiinni filosofiastaan vaikka pelit menivät huonosti. Siitä pisteet hänelle. Nyt voi käydä niin, että tilalle saadaan tilastojalkapalloa, jossa vain tuloksella on merkitystä.

Nyt alkaakin uuden päävalmentajan etsiminen.  Ulkomailta vai Suomesta? Varmasti maailmalla olisi tosi nimekkäitäkin valmentajia tarjolla korvausta vastaan. Sitten varmasti olisi kotimaisiakin ansioituneita valmentajia ja entisiä huippupelaajia. Litmasta ja Hyypiää monet varmasti miettivät. Litmanen on kävelevä tietokone, joka tietää jalkapallosta kaiken ja varmasti karisma riittäisi. Tuskin kuitenkaan hän tai Hyypiä haluavat noin tuuliselle työpaikalle. Kotimaassa olisi muitakin hyviä vaihtoehtoja. Vanhan kaartin miehistä ekana mieleen tulee sellaisia nimiä kuin Malinen, Hjelm, Keke, Pasi, Huttunen ja Jeremenko. Nuorempaa kaartia voisivat olla vaikkapa Lehkosuo, Valakari ja Boström. Valakarin vetämiä treenejä seurasin toissapäivänä. Samoja juttuja tehdään kaikkialla maailmassa, mutta Valakarissa teki vaikutuksen kielitaito, jota on hihaan tarttunut maailmalla. Hän kommunikoi tosi positiivisesti pelaajien kanssa, joten hän tuskin kriisiytyy joukkueen kanssa kovin helposti.

Jos ulkomaita katsoo, katsoisin Ruotsin suuntaan ensimmäisenä. Missä on Lagerback tai Svennis? Lagerbäck oli viedä piskuisen Islannin kisoihin viime kerralla.
---
Jukolan viesti on upea tapahtuma. 18000 suunnistajaa lamppu otsassa yhdisti kansainväliset huiput  ja tavalliset harrastajat ainutlaatuisella tavalla. GPS-seuranta tekee lajista hyvän tv-lajin vaikka olihan aikanaan Pekka Oksalan selostukset radioon kuusen alta aikaa legendaarisia. Tällä kerralla oma kisakunto ei riittänyt koko kisan katseluun vaikka jännitettävää olisikin ollut aikaeroista päätellen loppuun asti. Juha Mieto esitti lähetyksessä ajatuksen, että suunnistus voisi hakea aktiivisesti paikkaa olympialajiksi. Onhan siellä kieltämättä paljon turhempiakin lajeja. Seuraavaksi Mieto varmaankin esittää halonhakkuuta kisoihin...
---
Vointi on ollut aika kohtuullinen. Voinnin tähden ei ole paljoa tarvinnut loikoilla. Suunta on parempaan päin, ainakin ulkopuoliset ovat sellaista olleet havaitsevinaan.