keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

80-luku, kansan parasta aikaa?



Vanhoja aikoja käydään läpi Ylellä. Vuorossa on 1980-luku, mikä oli oman tietoisuuden heräämisen kautta. Tänään käytiin läpi Kekkosen kauden loppuvaiheita ja 1980-luvun poliittista elämää. Oma poliittinen heräämiseni tapahtui liittyen 1982 presidentinvaaleihin. Olin tuolloin 9-vuotias ja seurasin tarkasti vaalikampanjaa. Taustalla oli valtava innostus, varsinkin Kekkosen ajasta eroon pääseminen oli monelle tärkeä asia. Alkoholisoituneesta Ahti Karjalaista ei missään tapauksessa haluttu valtion johtoon ja Mauno Koivisto vaikutti mitä sopivammalta ehdokkaalta presidentiksi. Muistan hyvin, miten olin vanhempieni kanssa Vesisaaren konsulaatissa mukana äänestämässä. Eräs 80-luvun suuri hahmo oli Kari Suomalainen, joka oivaltavilla pilapiirroksillaan tavoitti tehokkaasti eri kansanryhmät.

Paavo Väyrysen merkitys 80-luvun pelurina tuli selvästi esille. Mielipiteitä jakava poliitikko on vieläkin katkera siitä, että hän ei noussut 1987 pääministeriksi. Presidentti Koivisto torppasi väyrysjohtoisen porvarihallituksen. Sipilä on ollut varsin viisas siinä, että on pitänyt Väyrysen poissa parrasvaloista. Hänen auransa ei tee hyvää millekään puolueelle, vaikka vanhana miehenä saa jo sympatiaakin lakkaamattomalle vallanhimolleen. Väyrynen on Kekkosen ajan jäänne, jota kovinkaan moni ei kaipaa isoihin tehtäviin.

Meidän ajastamme katsottuna 1980-luku eroaa tosi paljon nykyajasta. 90-lukukin oli jo kovasti erilainen. Suomi kansainvälistyi, avautui ja selvisi lamasta. Toisaalta 80-luvussa oli paljon hienoa. Suomi oli esimerkiksi kova tekijä urheilumaailmassa. Silloin huippusuositussa rallissa suomalaiset veivät lähes kaiken. Menestystä tuli myös talvi- ja kesälajeissa. Ensimmäiset urheiluammattilaiset pärjäsivät maailmalla.

Maailma ei ollut kaoottinen, vaan jossakin mielessä ennakoitavissa oleva. Näin kylmästä sodasta huolimatta. Vauraus kasvoi ja yhteiskunnassa oli selkeät pelisäännöt. Siis oli kahdet pelisäännöt ja puhetavat. Osattiin sanoa asioita rivien välissä ja osattiin myös ymmärtää. Siinä oli jotakin taidetta, ehkä se oli kaikkiaan parasta aikaa maamme historiassa. Suomesta oli joka tapauksessa tullut moderni länsimainen demokratia. Monet nykyajan ongelmat eivät olleet vielä syntyneet. Toisaalta en sittenkään usko monen tuota aikaa kaipaavan, siinä oli oma angstinsa.  
---
Kreikan rimpuilua talousvaikeuksiensa kanssa seurataan vuodesta toiseen. Minulle ei ole selvinnyt, miksi sitä ei päästetä ulos eurosta hakemaan vauhtia uuteen nousuun. Eurossa roikottaminen ja uusien aikarajojen asettaminen eivät tuota tulosta. Jotakin muuta on kokeiltava.
---
Suomen taloudessa sen sijaan on ollut valtavasti uusia investointiuutisia. Aivan kuin käänne parempaan olisi tapahtumassa.
---
Tosi väsynyt päivä. Muutaman kerran saivat meikäläisen ylös sängystä revittyä. Siinä kaikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti