Lasten ja nuorten urheilusta on puhuttu viime päivinä paljon. Väitteenä on ollut se, että lajivalinta tehdään liian aikaisin, jolloin sekä huippu- että harrasteurheilu kärsii. Kysymys on tärkeä ja monimutkainen ja sitä on paljon tullut mietittyä vuosien varrella.
Yksi virhe keskustelussa ainakin on. Ei varhainen lajivalinta välttämättä tarkoita yksipuolista harjoittelua. Ongelmana on pikemminkin liian varhainen tuloshakuisuus, joka johtaa siihen että muut lajit pitää jättää. Sain joskus olla muutaman päivän Ajaxin akatemiavalmentajien koulutettavana. Heidän systeemissään eri ikävuodet on jaksotettu tavoitteellisesti ja voittamiseen aletaan keskittyä vasta 18-vuoden iässä. Sitä ennen on järjestelmällisesti kehitetty ominaisuus kerrallaan huipputasolle. 8-vuotiailla on yhdet treenit viikossa.
Esimerkiksi jalkapalloa, painia, jääkiekkoa tai voimistelua voi varmasti harjoitella riittävän monipuolisesti. Kaikkia ei tarvitse harrastaa. Näissä lajeissa tarvitaan monipuolisia ominaisuuksia ja viisas valmennus osaa kehittää niitä oman lajin sisällä. Voitot ja tulokset tulevat aikanaan. Toisaalta ei tukilajeista haittaakaan ole, jos intoa on. Litmanen harrasti kiekkoilua 15-vuotiaaksi saakka, mutta hän on toki poikkeus monessa mielessä. Hänen sisäinen tahdonvoimansa ja ennen kaikkea omistautumisensa ovat maailmanluokkaa maailman kilpailluimmassa lajissa. Viimeisillä askeleilla kohti huippua näiden osuus vain korostuu. Tero Pitkämäestä piti vielä 15-vuotiaana tulla hiihtäjä. Pitkä ura luonnottoman kuormittavassa lajissa kertoo osaltaan, miten taitavasti asioita on tehty.
Oma kysymyksensä on myös se, että mielestäni nuoria urheilijoita pitäisi voida hieman "työntää" lajista toiseen. Esimerkiksi jalkapallossa näkee aika pian, jos "jalat eivät riitä" lajiin, toisin sanoen juoksunopeus ei riitä. Tällaisella pelaajalla voi olla kuitenkin loistava pelikäsitys ja liike saattaisi riittää salibandyyn paljon paremmin. Silloin voisi olla hyvä kannustaa pelaajaa siirtymään lajista toiseen, varsinkin jos vaihtoehtona on syvä pettymys ja totaalinen lopettaminen. Painissa "epäonnistuneet" voivat pärjätä muissa lajeissa erinomaisesti.
Yksi tärkeä asia on valmennuksen taso. Asiat täytyy tehdä oikein. Täytyy jatkuvasti vaatia oikeita suorituksia ihan kaikissa ikäluokissa ja kaikilla tasoilla. Silloin kun kehittyy, urheilu on hauskinta, eikä tarvitse olla verenmaku suussa.
---
Tennistä on tullut seurattua pitkästä aikaa. Siinä on laji, joka on muuttunut viime vuosikymmeninä tosi vähän. Pelaajat ovat kehittyneet ja pelaajien kuten Djokovicin peli hivelee silmää. Wabrinka on toinen suosikkini vaikka taitaa olla hätää kärsimässä serbiä vastaan sunnuntain finaalissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti