maanantai 15. syyskuuta 2014

Kotiopettajana

Kotiopettajaksi olen kovasti tyrkyttäytynyt tänään. Joissakin aineissa pystyy lukiolaiselle olemaan avuksi ja tueksi, ja toisissa nostan kädet pystyyn heti aluksi. Mutta niissä aineissa menee joskus toisin päin, saan mielenkiintoista opetusta. Jotain olen tänäänkin oppinut.

Espanjalaisista sairaanhoitajista Suomessa on tehty dokumentti. Kulttuurishokki Suomen talvella on etelän lämpöön tottuneille melkoinen. Muukin kuin sää tuottaa ongelmia. Kieli tietenkin on vaikeaa eikä työtehtävätkään aina vastaa koulutusta. Temperamentti on sosiaalisempi kuin suomalaisilla ja on vaikeaa löytää yhteys paikallisiin ikätovereihin.  Ikävä kotiin on kova. Perhekeskeisyys on aivan toisella tasolla kuin Suomessa, perheenjäsenet ovat enemmän tekemisissä toistensa kanssa ja varsinkin yhteiset sukuruokailut ovat tärkeitä. Juhannuksena alkaa jo vähän helpottaa, mutta uusi pimeä ja kylmä talvi hirvittävät. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että pikkukaupungin ympyrät olivat liian pienet. Hoitajat palasivat vuoden jälkeen kotiin. Ehkä pitkäjännitteisyys ei riittänyt tai muutos oli liian suuri. Totta puhuen kyllä jo ilmastonkin puolesta olisin talvikauden mieluummin vaikka Aurinkorannikolla kuin Suomen pakkasessa. Toisaalta sääli, että hyvät työntekijät eivät jää pidemmäksi aikaa, koska heitä todella tarvittaisiin täällä. Harmi sekin, että suomalaisia sairaanhoitajia päästettiin tuhansittain ulkomaille viime laman jälkeen.

Vointi ollut kohtuullisen hyvä. Sytostaatin tauottaminen ei suoranaisesti tunnu missään ainakaan vielä. Nyt on siis parin viikon tauko ja sitten ladataan uudet paukut piippuun.

Big Brotheria pidin aikanaan kovinkin mielenkiintoisena ohjelmana. Julkkis BB-tä vielä seurasinkin vielä hetken. Nyt mielenkiintoa sinänsä hyvin rakennettuun formaattiin ei ole yhtään. En tiedä johtuuko kiinnostuksen muutos itsestä vai ohjelman muuttumisesta huonommaksi. Tietenkin on niin, että tämän tapaiset ohjelmat pärjäävät sen mukaan, millaisia persoonia on saatu mukaan. Henkilöiden pitää olla sopivan erikoisia ja sopivan samaistumiskelposia, jotta heistä jaksaa kiinnostua. Ehkä siinä on yksi ongelma, en samaistu kehenkään tämänkertaisessa sarjassa. Minun puolestani saavat olla häkissään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti