Kaikenlaista hupia

Viime yö tuli katsottua nuorison kanssa Jukolan viestiä ihan aamuun asti. Suunnistus on hieno laji ja GPS-seurannan mukana sitä on kiva seurata telkkarista. Reitinvalinnat tekevät kisasta niin paljon enemmän kuin pelkkä juoksukisaviesti olisi. Kisassa oli kaikkiaan yli 16000 osallistujaa, mikä toi metsiin monentasoista kulkijaa. Tavikset toivatkin pari kunnon naurunhörähdystä, kun kulkivat rastin ohi löytämättä sitä puolen metrin päästä palaten hetken päästä paikalle uudestaan. Kalevan Rasti hallitsi kisaa ja vei selvän voiton. Jännitin alussa pudonneen Halden SK:n nousua, joka jäi lopulta kesken. Se kisassa oli yllättävää, että suurin osa voittajajoukkueesta oli ulkomaalaisia huippuja. Ostomiehillä mennään näköjään tässäkin lajissa.

Tänäänkin on puuhattu morsetuksen kanssa - enemmän hauskan kuin hyödyn tähden. Helpompaa on kuin eilen. Omaa ja toisen oppimista on kiva seurata. Omalla kohdalla piti puurtaa kauan ennen kuin alkoi loksua kohdalleen. 25 merkkiä pystymme kahden päivän treenillä sähköttämään minuutissa.  Vertailun vuoksi 40 merkkiä pidetään sujuvana minimivauhtina ja puolustusvoimien radioviestittäjätutkintoon vaaditaan 60 merkkiä minuutissa. Suomen kaikkien aikojen sähköttäjänä pidetään laulaja/säveltäjä Lasse Mårtensonia, joka pystyi parin sadan merkin tuntumaan. Täysin käsittämätön vauhti, kun tuntuu että pariinkymmeneenkin saa huhkia aika lailla.

10 km tuli pyöräiltyä tänään ilman suurempaa takapakkia. Tuntui isonkin rajapyykin rikkomiselta. Nautin valtavasti.