Kreikasta puhutaan aina vaan. Tavallista kulkijaa ihmetyttää, miksi Kreikkaa ei potkaista ulos rahaliitosta ja koko Unionista, koska sen se ansaitsisi.
Amerikkalainen unelma on tuttu käsite useimmille. Se on peräisin 1600-luvun uudisraivaajien maailmasta. Hyvä elämä on nykyään muotoa "komia akka, komia taloo ja komia auto." Kaikki on omalla työllä ja vaivalla hankittuja. Jumala on ahkeran takuumiehenä, dollarissakin lukee "in God we thrust." Kääntöpuolena on se, jos ei jostain syystä pärjääkään, se on oma vika. Köyhien siis oikeastaan kuuluukin olla köyhiä.
Eurooppalainen unelma on seurausta kahdesta järkyttävästä maailmansodasta, jotka vaativat kymmeniä miljoonia uhreja. Miten saataisiin jatkuva sotiminen loppumaan? Vastauksena on ollut demokratia ja taloudellinen yhteistyö, jonka yhtenä huipentumana on ollut euro.
Rauhanprojektina EU on ollut menestys. Valtiot ovat olleet lojaaleja toisilleen. On syntynyt myönteistä kansainvälisyyttä kansakuntien ja yksilöiden välillä. Euroopan Unioniin on syntynyt myös valuvikoja, joista on vaikea päästä eroon. Yksi on pohjoisen ja etelän epätahtisuuden huomioiminen taloudessa. Saksa hyötyy valtavasti nykyisestä mallista, koska sen oma talous on tavattoman vahva suhteessa muihin. Sitten on tämä murheenkryyni Kreikka, joka ei millään meinaa pysyä mukana.
Kreikan tapaus haastaa eurooppalaisen unelman. Miltä USA näyttäisi, jos se alkaisi murenemaan pala palalta? Ei hyvältä. Eurooppalaisesta unelmasta ei haluta luopua, koska se näyttäisi epäonnistumiselta. Hallitsematon dominoefekti voisi johtaa todella arvaamattomiin seurauksiin, koska perässä seuraisi ehkä muitakin.
Tämän tilanteen Kreikan pelimiehet ovat ymmärtäneet. Heille ero olisi katastorofi, mutta niin se olisi muillekin. Kreikka tietää olevansa asemassa, jossa he pystyvät eurooppalaisella unelmalla kiristämään rahaa ja "avustuspaketteja" näköjään loputtomasti.
---
Vointi oli tapansa mukaan vaihteleva. Vähän pääsi pyöräilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti