Reisu on nyt tehty ja matka nähty. Yli 2000 km oli automatkaa ja reilu 500 km merellä. Kolmeen ja puoleen vuoteen pääsin ensimmäisen kerran kurkistamaan maailmaa Suomen rajojen ulkopuolelle. Hyväähän tuo teki. Olen aina kokenut olevani paitsi suomalainen, myös skandinaavi. Tämä viimeksi mainittu puoli on vahvistunut minussa. Koen olevani kotona vuonojen, vuorten ja niittyjen äärellä. Skandinaavinen mielenmaisema ja maisemat muutenkin tuntuvat omilta.
Tämä pikkumatka oli rohkaiseva siinä mielessä, että sai luottamusta omaan kuntoon. Varsinkin nyt kun ollaan sytostaattivapaalla, kunto on kohtuullisen hyvä. Toki laivassa kiipeäminen kerroksesta kolme kerrokseen yhdeksän sai hengityksen viheltämään aika lailla. Hissi kyllä olisi ollut käytössä, mutta pienelle uholle pitää aina olla sijaa.
Sanotaan, että matkailu avartaa. Seuraava matka onkin jo suunnitteilla ja toteutumassa ehkä jopa pienellä aikavälillä. Toki vielä pitää vähän tuumata ja mahdollista matkaseuraa haastatella.
Erilainen havainto liikenteestä. Parin tuhannen ajokilometrin aikana tuli tehtyä yksi ohitus (jonka muistamme). Keskikaiteet ja ohituskaistat sekä sopiva ruuhka vähensivät ohitukset minimiin.Polttoaineen kulutus olikin välillä toista litraa alle normaalin. Kun tilaa, ei ollut liikennevirta oli hitaanpuoleista.
Vointi on kaikkiaan ollut hyvä, rohkaisevan hyvä. Joku aika sitten en olisi uskonut tällaisen matkan olevan mitenkään mahdollisten asioiden joukossa. Pieni katko sytostaateista varmasti vaikuttaa asiaan.
Nyt uskaltaa ajatella pidemmälle. Camino, varo vain, your Pilgrim is preparing for a serious walk!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti