Aamulla päästiin kahdeksalta liikkeelle ja avainten palauttamisen jälkeen keula kääntyi kohti länttä. Päivän reitti jatkui Åresta Trondheimiin ja siitä etelään Lillehammeriin. Taivas oli harmaa ja sää ihanteellinen automatkailuun. Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli Tronjäm, kuten paikalliset sanovat. Sunnuntaina täällä ovat kaupat kiinni, joten aika rauhallista oli kaupungilla. Itse sain ensin nukkua kunnon päivänunet autossa ja sitten koko porukalla käytiin syömässä.
Pitseriassa menin valittamaan juomien hinnasta, joita oli laskutettu yksi liikaa. Myyjälle tuo ei ollut suurempi ongelma, hän otti kassasta muitta mutkitta rahan ja antoi käteen. Ihmettelen kyllä hiukan sitä, että miten kassa on tasan päivän päätteeksi, mutta mitäpä tuo minun ongelma on.
Jatkomme matkaa etelää kohti Oppdalin kautta. Lillehammeriin on noin 350 kilometriä. Norjan puolella tiet ovat tosi hitaita, mutkaisia ja mäkisiä nyt tietenkin. Suurin osa reittimme teistä oli 70 km/h-nopeusrajoituksella. Osa oli toki 90-km/h- teitä. Usein mentiin viittä tai kuuttakymppiä kiltisti nopeusrajoitusten mukaan. Satasta ei taidettu kokeilla koko päivänä.
Automaattista nopeusvalvontaa käytetään täällä tosi paljon. Nämä peltipoliisit ovat Suomen vastaavia älykkäämpiä ja pitkämuistisempia, sillä täällä käytetään keskinopeusvalvontaa. Kyltillä ilmoitetaan mittauksesta ensin. Sitten muutaman kilometrin välein on mittauspisteet. Näyttää vaikuttavan liikennevirtaan tosi tehokkaasti. Norjahan on ollut tunnettu kovista ylinopeus- ja rattijuopumussakoista. Suomessa nopeusvalvontasysteemin käyttöönottoa on siirretty teknillisiin puutteisiin vedoten.
Ruotsissa puolestaan keskikaide on runsaassa käytössä. Siellä nopeusrajoitukset ovat usein korkeita olosuhteisiin nähden. Keskikaide ja niihin liittyvät ohituskaistat vähentävät vaarallisia ohituksia luultavasti aika paljon. Myös rekkamiesten tabut, eli tarkoitukselliset kohtaamisonnettumuudet vähenevät taatusti paljon, kun on pakko pysyä omalla kaistalla.
Oma vointi on ollut enimmäkseen oikein hyvä. Päiväunet ovat välttämättömät, mutta muuten on jaksanut ajaa keskittyneesti. Maisemat ovat melkoista sielunravintoa. Vuoret, tunturit, vuonot ja virtaava vesi ovat moninaisuudessaan ja runsaudessaan suorastaan terapauttisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti