Tämä päivä alkoi voinniltaan tosi mahtavasti. Ennen seitsemää olin täysin virkeänä ylhäällä, mitä ei hetkeen olekaan tapahtunut. Päivä meni kivasti, mutta iltapäivällä tulikin sitten velanmaksun aika. Pitkien päiväunien jälkeen on saanut keräillä voimiansa ja vasta näin iltamyöhäsellä alkaa olla taas normaalissa voinnissa.
Uskonnonopetuksesta oli A-studiossa tänään aihetta. Aihe on ollut poliittisen väännön kohde koko itsenäisyyden ajan. Varsinkin vasemmiston hampaissa se on ollut aiemmin, nykyään ei niinkään. Uskonto mielletään osaksi yleissivistystä ja katsomuksellista osaamista. Enemmänkin keskustellaan nyt siitä, miten opetus tulisi toteuttaa.
Nykyään on toistakymmentä erilaista opetussunnitelmaa uskonnossa. Tämä pirstaloi opetuksen. Tulee pieniä ryhmiä ja oikeasti päteviä opettajia on vaikea löytää. Joku imaami opettajana ei kuulosta hyvältä, varsinkaan jos pedagoginen koulutus ja muutenkin akateemiset opinnot puuttuvat.
Pitäisikö olla joku yhteinen oppiaine, johon kaikki osallistuivat? Ruotsissa näin on ollut 1969 lähtien ja Norjassa 1997. Nykyisessä katsomuksellisessa tilanteessa se varmasti olisi Suomessakin yhtä luontevaa. Meillä on laadukkaasti koulutettu uskonnonopettajien joukko, joka pystyisi hyvin tuon laaja-alaisen opetuksen toteuttamaan. Opetetaanhan vaikka historiaa eri kulttuuritaustoista oleville opiskeljoille yhdessä ryhmässä. Miksei uskontoa voisi opettaa vastaavasti? Tässä olen itse tarkistanut kantaani, koska 93 % on ev.lut opetuksessa. Tähän asti se on toiminut tosi hyvin. Ongelma on tuo loppuosa, joka etelän kouluissa olla iso joukko, joissakin tapauksissa jopa puolet porukasta.
Yläkoulussa ja lukiossa yhteisen uskonnnon opettaminen varmasti ei ole ongelma. Alakoulussa Raamatun kertomuksia olisi mielestäni hyvä edelleenkin käydä läpi, kunhan Jaakobin poikien nimiä ei ruveta ulkoa opettelemaan. Se on tyhmää, tärkeämpääkin opeteltavaa on. En tiedä pitäisikö muslimien saada alakoulussa perehtyä Koraanin kertomuksiin muita tarkemmmin vai pitäisikö molemmilla olla molempia.
Omasta varusmiespalveluksesta on aikaa reilut parikymmentä vuotta. Muistan, miten silloin puhuttiin johtajakoulutuksen muuttamisesta sellaiseksi, että sitä arvostetaan siviilipuolellakin. Nyt maakuntalehti oli kuvaamassa alokkaiden ensimmäistä aamua. Meno oli aivan yhtä surkuhupaista kuin aikanaan. Jos yksikään firma arvostaa tuollaista johtamista, jossa tärkeintä on "että silmät eivät pyöri", niin ihmettelen kyllä kovasti. Ja toivottavasti huutamista ei perustella sodan ajan johtamisella. Silloin kun tarjotaan viholliselle kuulaa ilmassa, on aivan samantekevää missä asennossa silmät pyörivät. Rokan Antilta voi kysyä lisää.
Kysymys on sosiaalipsykologisesta ilmiöstä. Tunnettuja kokeita ovat Milgramin tottelevaisuuskoe ja Standfordin vankilakoe. Sopivasti roolittamalla ja auktoriteettiasemaan vetoamalla saadaan ihminen tekemään toiselle vaikka mitä asiatonta; esimerkiksi antamaan tappavia sähköiskuja. Ns. aikuisten pitäisi ohjata tätä touhua järkevään suuntaan ja kitkeä ilmiöt heti pois. Näin tehtiin meidän aikanamme. Silloin oli ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri vallassa ja epäasiallisuuksiin puututtiin tiukasti.
Mm. vessanpönttöjen väliin tuli sermit. (ovista en ole aivan varma).
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
tiistai 7. tammikuuta 2014
Takkuista
Takkuamista ollut tämä päivä. Isommat iltapäiväunet tuli nukuttua ja vähän ehkä alkaa selkiämään tämä olotila. Voi kyllä arvata, mitä tarkoittaa yöunille.
Kirkasvalolampulla olen koittanut pitää valopitoisuutta korkeana sillä seurauksella, että välillä on saanut päänsärkyä. Ehkä kohtuus tuli ylitettyä, kun lamppu räkötti tuntikausia.
Täällä olen joskus kirjoitellut "Love Connection"-sarjasta, jossa ameriikanvävyt tapailevat suomalaisia naisia. Sarja päättyi toissapäivänä ja nyt iltapäivälehdillä on paljon kirjoittelemista. Ehkä asiat eivät olleetkaan kulissien takana aivan niinkuin sarjassa esitettiin. Hällä nyt väliä, saavatpahan kirjoitella.
PS3-kuuri on edennyt hyvin. Alan pikkuisen jo tajuta, mikä siinä on niinkin mielenkiintoista...
Kirkasvalolampulla olen koittanut pitää valopitoisuutta korkeana sillä seurauksella, että välillä on saanut päänsärkyä. Ehkä kohtuus tuli ylitettyä, kun lamppu räkötti tuntikausia.
Täällä olen joskus kirjoitellut "Love Connection"-sarjasta, jossa ameriikanvävyt tapailevat suomalaisia naisia. Sarja päättyi toissapäivänä ja nyt iltapäivälehdillä on paljon kirjoittelemista. Ehkä asiat eivät olleetkaan kulissien takana aivan niinkuin sarjassa esitettiin. Hällä nyt väliä, saavatpahan kirjoitella.
PS3-kuuri on edennyt hyvin. Alan pikkuisen jo tajuta, mikä siinä on niinkin mielenkiintoista...
maanantai 6. tammikuuta 2014
Loppiainen
Sinne se sitten meni esikoinen armeijan harmaisiin yhtenä sukunimenä kahdestatoista tuhannesta. Harmaa oli päiväkin, ei lumihiutalettakaan maassa. Jossakin paikassa näytti olevan karjaa ulkona. En tiedä onko kuinka yleistä tähän vuodenaikaan.
Omana haasteena on unirytmin laittaminen kuntoon. Lomalla on tullut valvottua tosi myöhään. Hiljaisuus on ollut hurmaavaa ja samalla se on ollut yhteistä aikaa muiden kanssa. Sitähän loman pitää ollakin. Mutta nyt siis alkaa olla aika normalisoitua.
Pysähdyimme juna-asemalla lippuasioita hoitamassa, jolloin lujahdin luvan kanssa paikallisellle R-Kioskille. Kaffit piti saada ja katsoa vähän ympäriinsä. Yksi asia pisti silmään. Siinä, missä kirjakaupat tyhjenevät kirjoista, niin kioskeissa kirjojen määrä kasvaa. Hittipokkareita nimekkäiltä tekijöiltä on tarjolla hyvinkin runsaasti. Pokkareita alkaa olla tarjolla myös ruotsiksi ja englanniksi. Näin täällä yksikielisessäkin Suomessa. Ensimmäistä kertaa mukana ovat myös kovakantiset kirjat mukana. Niitä kuluttajat eivät vielä myyjien mukaan ole löytäneet kovinkaan hyvin.
Lehdistö on sitten oma lukunsa. Jokaiselle alalle tuntuu olevan omat harrastelehtensä. Olen joskus ihmetellyt historia-lehtiä, joissa kerrotaan valittuja tarinoita historiasta, vaikkapa Napoleonin sotatouhuja. Tulee mieleen, että nuohan voisi aivan yhtä hyvin lukea ilmaiseksi vanhoista oppikirjoista tai Wikipediasta. Mutta on kai niin, että hyvälle tarinalle on kysyntää uudelleen lämmitettynäkin.
Mutta lukevatko ihmiset tosiaan niin paljon, kuin tarjonta antaa ymmärtää? Kaikki kun muka ovat niin kiireisiä. Yhden kirjan lukeminen on helposti kymmenen tunnin projekti. Löytyykö aikaa niin paljon? Ja toiselta puolelta katsottuna se ei ole kuin menopaluu junamatka Helsinkiin odotuksineen. Onko ihmisten lisääntynyt koulutustaso johtanut siihen, että tosiaan luetaan enemmän. Havainnot nuorista puolestaan kertovat aivan päinvastaista. Ainakin sanomalehtien lukeminen on muuttunut vieraaksi. Kännykältä toki luetaan uutisia aiempaa enemmän.
En ole miettinyt mitään uudenvuodenlupauksia. Lukuharrastusta voisin hiukan lisätä sillä ajatuksella että ulkomaankielistä lukemista olisi luetusta vähintään puolet. Kirja kuukaudessa voisi olla aivan hyvä tahti. Eihän se paljon ole, kun lukee muutakin mutta jotakin kuitenkin. Toisena voisin lisätä konsolipelaamista, ihan henkisenä haasteena. Se on asia, johon mielenkiinto on kadonnut täysin jo vuosia sitten. Olisi tärkeä pitää itseään vähän ajan tasalla, missä nuorison ajatukset liikkuvat.
Vointi ollut tänään kohtuullisen hyvä. Mukava oli käydä vähän tuulettumassa.
Omana haasteena on unirytmin laittaminen kuntoon. Lomalla on tullut valvottua tosi myöhään. Hiljaisuus on ollut hurmaavaa ja samalla se on ollut yhteistä aikaa muiden kanssa. Sitähän loman pitää ollakin. Mutta nyt siis alkaa olla aika normalisoitua.
Pysähdyimme juna-asemalla lippuasioita hoitamassa, jolloin lujahdin luvan kanssa paikallisellle R-Kioskille. Kaffit piti saada ja katsoa vähän ympäriinsä. Yksi asia pisti silmään. Siinä, missä kirjakaupat tyhjenevät kirjoista, niin kioskeissa kirjojen määrä kasvaa. Hittipokkareita nimekkäiltä tekijöiltä on tarjolla hyvinkin runsaasti. Pokkareita alkaa olla tarjolla myös ruotsiksi ja englanniksi. Näin täällä yksikielisessäkin Suomessa. Ensimmäistä kertaa mukana ovat myös kovakantiset kirjat mukana. Niitä kuluttajat eivät vielä myyjien mukaan ole löytäneet kovinkaan hyvin.
Lehdistö on sitten oma lukunsa. Jokaiselle alalle tuntuu olevan omat harrastelehtensä. Olen joskus ihmetellyt historia-lehtiä, joissa kerrotaan valittuja tarinoita historiasta, vaikkapa Napoleonin sotatouhuja. Tulee mieleen, että nuohan voisi aivan yhtä hyvin lukea ilmaiseksi vanhoista oppikirjoista tai Wikipediasta. Mutta on kai niin, että hyvälle tarinalle on kysyntää uudelleen lämmitettynäkin.
Mutta lukevatko ihmiset tosiaan niin paljon, kuin tarjonta antaa ymmärtää? Kaikki kun muka ovat niin kiireisiä. Yhden kirjan lukeminen on helposti kymmenen tunnin projekti. Löytyykö aikaa niin paljon? Ja toiselta puolelta katsottuna se ei ole kuin menopaluu junamatka Helsinkiin odotuksineen. Onko ihmisten lisääntynyt koulutustaso johtanut siihen, että tosiaan luetaan enemmän. Havainnot nuorista puolestaan kertovat aivan päinvastaista. Ainakin sanomalehtien lukeminen on muuttunut vieraaksi. Kännykältä toki luetaan uutisia aiempaa enemmän.
En ole miettinyt mitään uudenvuodenlupauksia. Lukuharrastusta voisin hiukan lisätä sillä ajatuksella että ulkomaankielistä lukemista olisi luetusta vähintään puolet. Kirja kuukaudessa voisi olla aivan hyvä tahti. Eihän se paljon ole, kun lukee muutakin mutta jotakin kuitenkin. Toisena voisin lisätä konsolipelaamista, ihan henkisenä haasteena. Se on asia, johon mielenkiinto on kadonnut täysin jo vuosia sitten. Olisi tärkeä pitää itseään vähän ajan tasalla, missä nuorison ajatukset liikkuvat.
Vointi ollut tänään kohtuullisen hyvä. Mukava oli käydä vähän tuulettumassa.
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
Lainaa vain...ja kultaa
Nuoret pelaavat maailmanmestaruudesta jääkiekossa Ruotsissa Ruotsia vastaan. Kymmenen minuuttia on jäljellä ja Suomi johtaa vielä. Suomelle tulee jatkuvalla syötöllä jäähyjä ja penkkiurheilija ei voi ymmärtää tuomarilinjaa ollenkaan. Ja siellähän se on tasoitus...tietenkin...Tämä on nähty ennenkin joskus muistaakseni...Veikkaan, että rankuilla Ruotsi vielä voittaa. Mutta katsotaan nyt.
Aamulla tuli kiivettyä kirkon lehterille. Saarnamies oli vaihtunut ilmeisesti pikaisella varoituksella. Saarnaa riittikin yli puoli tuntia. Kontakti oli seurakuntalaisiin vahva ja ote lämmin. Asiassa pysyttiin kiitettävästi ja ainakin neljä kertaa korostettiin asian luterilaisuutta. Vähempikin puhe olisi kuitenkin riittänyt. Omasta mielestäni 45 minuuttia riitäisi kirkonmenojen mitaksi aivan hyvin. Messu voisi kestää 60 min. Nyt kesti ainakin 20 min turhan pitkään.
Viime aikoina olen pohtinut ahneuden syntyä monestakin näkökulmasta. Ahneus on ilkeä vihulainen, joka rikkoo paljon ihmisten välillä. Tai ehkä se on ennemminkin kateus. Ja mitä pienemmästä asiasta voi olla kateellinen sitä pahempia ryppyjä saadaan aikaan. Jos toinen saa 20 sentiiä enemmän palkkaa, niin mikä aihe siinä voikaan olla kateuteen. Miten voisi sietää sitä, että toinen saa tuon 20 senttiä enemmän kuin itse? Ja muuthan tietenkin ovat ahneita ja kateita.
Yksi ratkaisu on muistaa se, että kaikki täällä on lainaa. Ei mikään ole meidän omistuksessa eikä myöskään kenenkään toisen. Turha silloin on ketään kadehtia, melkein parempi vain olla hyvillä mielin, että toinen on saanut lainaa vähän enemmän.
Lainaa ovat myös lapset. Huomenna tästä muistutetaan konkreettisesti, kun esikoinen lähtee armeijaan. Niin vähän kun siitä muka on aikaa, kun menolippu vei Sodankylään.
Kiekko-ottelu on vielä kesken jatkoajalla. Katselin aiemmin koostetta Calgaryn kisoista 1988. Suomi sai silloin ensimmäisen arvokisamitalin. Nykynuoret pelaavat uskomattoman taitavaa peliä. Luistelu on tosi vahvaa, kiekollista rohkeutta pisaa ja mailataitavuutta. Paljon on tapahtunut valmennuksessa tuona aikana. Totuuden nimessä on toki sanottava, että punakoneelle tuskin monikaan joukkue voisi vieläkään mitään. Se on oma lukunsa.
No nyt se jo loppui ja SUOMI VOITTI! IHANAA LEIJONAT, IHANAA! Rasmus Ristolaisen supersuoritus!!!
Aamulla tuli kiivettyä kirkon lehterille. Saarnamies oli vaihtunut ilmeisesti pikaisella varoituksella. Saarnaa riittikin yli puoli tuntia. Kontakti oli seurakuntalaisiin vahva ja ote lämmin. Asiassa pysyttiin kiitettävästi ja ainakin neljä kertaa korostettiin asian luterilaisuutta. Vähempikin puhe olisi kuitenkin riittänyt. Omasta mielestäni 45 minuuttia riitäisi kirkonmenojen mitaksi aivan hyvin. Messu voisi kestää 60 min. Nyt kesti ainakin 20 min turhan pitkään.
Viime aikoina olen pohtinut ahneuden syntyä monestakin näkökulmasta. Ahneus on ilkeä vihulainen, joka rikkoo paljon ihmisten välillä. Tai ehkä se on ennemminkin kateus. Ja mitä pienemmästä asiasta voi olla kateellinen sitä pahempia ryppyjä saadaan aikaan. Jos toinen saa 20 sentiiä enemmän palkkaa, niin mikä aihe siinä voikaan olla kateuteen. Miten voisi sietää sitä, että toinen saa tuon 20 senttiä enemmän kuin itse? Ja muuthan tietenkin ovat ahneita ja kateita.
Yksi ratkaisu on muistaa se, että kaikki täällä on lainaa. Ei mikään ole meidän omistuksessa eikä myöskään kenenkään toisen. Turha silloin on ketään kadehtia, melkein parempi vain olla hyvillä mielin, että toinen on saanut lainaa vähän enemmän.
Lainaa ovat myös lapset. Huomenna tästä muistutetaan konkreettisesti, kun esikoinen lähtee armeijaan. Niin vähän kun siitä muka on aikaa, kun menolippu vei Sodankylään.
Kiekko-ottelu on vielä kesken jatkoajalla. Katselin aiemmin koostetta Calgaryn kisoista 1988. Suomi sai silloin ensimmäisen arvokisamitalin. Nykynuoret pelaavat uskomattoman taitavaa peliä. Luistelu on tosi vahvaa, kiekollista rohkeutta pisaa ja mailataitavuutta. Paljon on tapahtunut valmennuksessa tuona aikana. Totuuden nimessä on toki sanottava, että punakoneelle tuskin monikaan joukkue voisi vieläkään mitään. Se on oma lukunsa.
No nyt se jo loppui ja SUOMI VOITTI! IHANAA LEIJONAT, IHANAA! Rasmus Ristolaisen supersuoritus!!!
lauantai 4. tammikuuta 2014
Päivät kiitää...
Mihin ihmeeseen nämä päivät vain katoavat? Olen tänään taas nauttinut jokaisesta hengähdyksestä, mutta paljon enemmän olisi halunut ehtiä kokea ja saada aikaan.
Penkkiurheiluun meni osansa ajasta, ainakin toisella aivopuoliskolla.Suomalaisilla oli fantastinen päivä hiihtoladuilla ja hyppyrissä. Osuipa Kaisakin pytyammuntansa kohdilleen viimeisellä paikalla. Kovin huonosti ei siis mennyt.
Yhtään ei haitannut, että Norjalle tuli parin kaksoisvoiton lisäksi yksi neloisvoitto. NRK:lta selostettuna tuollaiset tulokset on kiva kuunnella. Björndalenilta olisin kyllä toivonut voittoa, mutta hänellä ei meinaa hermot kestää viimeisellä ampumapaikalla. Kaikkien aikojen ampumahiihtäjältä yllättävää.
Norjan urheilugaala on käynnissä paraikaa. Vuoden urheilijaksi ei valittu Björgeniä, Svendseniä, Johaugia, Bergeriä, Svindalia, Petterseniä (Suzan)eikä Norttia. Avoimen sarjan voitti shakin maailmanmestari Magnus Carlssen.
Menee vielä vähän aikaa, ennen kuin Suomessa ollaan tällä tasolla. Tai sitten tämä PISA-keskustelu saattaa sivuta asiaa. Meillä oikeasti arvostetaan koulutusta nuorelle parhaana polkuna. Moni lahjakas urheilija opiskelee kirurgiksi tai opettajaksi. Norjassa puolestaan päivitellään huonoa PISA-menestystä ja ihmetellään suomalaisten pärjäämistä. Mikä nyt sitten tärkeää on?
Vointi ollut kohtuullinen. Vaisu muttei kipeä olo. Aivot kyllä ovat olleet aktiiviset ja innokkaat.
Penkkiurheiluun meni osansa ajasta, ainakin toisella aivopuoliskolla.Suomalaisilla oli fantastinen päivä hiihtoladuilla ja hyppyrissä. Osuipa Kaisakin pytyammuntansa kohdilleen viimeisellä paikalla. Kovin huonosti ei siis mennyt.
Yhtään ei haitannut, että Norjalle tuli parin kaksoisvoiton lisäksi yksi neloisvoitto. NRK:lta selostettuna tuollaiset tulokset on kiva kuunnella. Björndalenilta olisin kyllä toivonut voittoa, mutta hänellä ei meinaa hermot kestää viimeisellä ampumapaikalla. Kaikkien aikojen ampumahiihtäjältä yllättävää.
Norjan urheilugaala on käynnissä paraikaa. Vuoden urheilijaksi ei valittu Björgeniä, Svendseniä, Johaugia, Bergeriä, Svindalia, Petterseniä (Suzan)eikä Norttia. Avoimen sarjan voitti shakin maailmanmestari Magnus Carlssen.
Menee vielä vähän aikaa, ennen kuin Suomessa ollaan tällä tasolla. Tai sitten tämä PISA-keskustelu saattaa sivuta asiaa. Meillä oikeasti arvostetaan koulutusta nuorelle parhaana polkuna. Moni lahjakas urheilija opiskelee kirurgiksi tai opettajaksi. Norjassa puolestaan päivitellään huonoa PISA-menestystä ja ihmetellään suomalaisten pärjäämistä. Mikä nyt sitten tärkeää on?
Vointi ollut kohtuullinen. Vaisu muttei kipeä olo. Aivot kyllä ovat olleet aktiiviset ja innokkaat.
Elokuvissa
Tänään sai herkutella sekä hengen että ruumiin ravinnolla, kun esikoinen tarjosi elokuvat ja pitsan. Elokuva oli viikko sitten ensi-iltansa saanut "Kaukopartio." Kyseessä ei ole mikään ison budjetin leffa, vaan harrastajapohjalta tehty viidenkymmenen minuutin elokuva. Pituus ei minua pahemmin haitannut, koska olen elokuvissa helposti pitkästyvää sorttia.
Mukava oli kuunnella pohjalaista murretta oikein puhuttuna. Se on harvinaista herkkua, koska paikallista murreilmaisua on tosi vaikea esittää uskottavasti. Useissa muiden tekemissä pohjalaiselokuvissa tämän asian kanssa on ollut ongelmia.
Elokuvan juoni oli äärimmäisen pelkistetty. Kolmen hengen kaukopartio lähetään vihollisen selustaan tiedustelutehtäviin ja sen tarkoituksena on tiedon lisäksi tuoda vanki. Vanki onkin nainen ja hänen hiihdättämisensä 200 km takaisin tukikohtaan tuntuu toivottomalta. Toinen vaihtoehto on vangin jättäminen. Silloin ongelmana on se, että hän toimii tietolähteenä mikä vaarantaisi kaukopartion turvallisuuden. Pitäisikö vanki mieluummin vain yksinkertaisesti tappaa?
Mitään taistelukohtauksia elokuvasta on turha odottaa, sillä toimintaelokuva tämä ei ole ollenkaan. Pienillä teoilla, eleillä ja ilmeillä edetään läpi elokuvan. Tässä sotaelokuvassa ammutaan vain yhden kerran ja räjähdyksiltä vältytään tässä sodassa kokonaan. Tulipalo tosin nähdään. Sotilaat ovat hyvin inhimmillisen oloisia, hiihtokin sujui heiltä yllättävän vaivalloisesti. Kaukopartio on nykyajan kuva sodasta tai sen osasta. Epäselväksi jää, onko kertomuksella historiallista taustaa.
Lopussa rakennettiin jännitettä sotasankaruuden ja sotarikollisuuden välillä. Ansiomerkkejäkin jaettiin, mutta tuskin kukaan niistä osasi nauttia. Ristiriita juhlapuheiden ja todellisten on niin suuri. Tämä oli puhuttelevin kohta elokuvassa.
Kalevi Haapoja (81 v.) on näyttelijänä jättiläinen ainakin paikallisessa mittakaavassa ja tuo omalla olemuksellaan uskottavuutta elokuvaan. Suosittelen elokuvaa niille, jotka haluavat nähdä paikallisia maisemima ja kuulla juurevaa pohjalaista murretta. Paikalliset näyttelijät saavat myös hyvän näytön paikan ja ainahan on jaloa tukea paikallisia kulttuuritekoja.
Olo ollut aika vaisu, mutta kohtuuhyvä kuitenkin. Päivänet tuli nukuttua klo 20-24, joten yöuni ei taida ihan pian vielä tulla.
Mukava oli kuunnella pohjalaista murretta oikein puhuttuna. Se on harvinaista herkkua, koska paikallista murreilmaisua on tosi vaikea esittää uskottavasti. Useissa muiden tekemissä pohjalaiselokuvissa tämän asian kanssa on ollut ongelmia.
Elokuvan juoni oli äärimmäisen pelkistetty. Kolmen hengen kaukopartio lähetään vihollisen selustaan tiedustelutehtäviin ja sen tarkoituksena on tiedon lisäksi tuoda vanki. Vanki onkin nainen ja hänen hiihdättämisensä 200 km takaisin tukikohtaan tuntuu toivottomalta. Toinen vaihtoehto on vangin jättäminen. Silloin ongelmana on se, että hän toimii tietolähteenä mikä vaarantaisi kaukopartion turvallisuuden. Pitäisikö vanki mieluummin vain yksinkertaisesti tappaa?
Mitään taistelukohtauksia elokuvasta on turha odottaa, sillä toimintaelokuva tämä ei ole ollenkaan. Pienillä teoilla, eleillä ja ilmeillä edetään läpi elokuvan. Tässä sotaelokuvassa ammutaan vain yhden kerran ja räjähdyksiltä vältytään tässä sodassa kokonaan. Tulipalo tosin nähdään. Sotilaat ovat hyvin inhimmillisen oloisia, hiihtokin sujui heiltä yllättävän vaivalloisesti. Kaukopartio on nykyajan kuva sodasta tai sen osasta. Epäselväksi jää, onko kertomuksella historiallista taustaa.
Lopussa rakennettiin jännitettä sotasankaruuden ja sotarikollisuuden välillä. Ansiomerkkejäkin jaettiin, mutta tuskin kukaan niistä osasi nauttia. Ristiriita juhlapuheiden ja todellisten on niin suuri. Tämä oli puhuttelevin kohta elokuvassa.
Kalevi Haapoja (81 v.) on näyttelijänä jättiläinen ainakin paikallisessa mittakaavassa ja tuo omalla olemuksellaan uskottavuutta elokuvaan. Suosittelen elokuvaa niille, jotka haluavat nähdä paikallisia maisemima ja kuulla juurevaa pohjalaista murretta. Paikalliset näyttelijät saavat myös hyvän näytön paikan ja ainahan on jaloa tukea paikallisia kulttuuritekoja.
Olo ollut aika vaisu, mutta kohtuuhyvä kuitenkin. Päivänet tuli nukuttua klo 20-24, joten yöuni ei taida ihan pian vielä tulla.
torstai 2. tammikuuta 2014
Salaatti kasvaa
Eilinen päivitys olikin jäänyt luonnosten kansioon, enkä sitä oikein enää kehtaa julkaista.
Presidendin uudenvuoden puhe oli terävää analyysiä Niinistöltä. Realistista analyysiä maailmasta ilman haihatteluja puoleen tai toiseen. Maailmanpolitiikka on liikkeessä. Ne asetelmat, joita on totuttu pitämään kiveenkirjoitettuina eivät sitä välttämättä enää ole. Suomen täytyisi nyt olla sukkela toimija mannerlaattojen liikkuessa. Silloin on katsottava eteenpäin eikä vain huutaa menneisyyttä takaisin. Pidän Niinistön tavasta pitää koko puhe kahdella kotimaisella. Entinen tapa "kansalaiset, medborgare!", oli hyvin keinotekoinen. Pieni osa puheesta pidettiin ruotsiksi ja isompi osa suomeksi.
Ylioppilaskirjoitusvalmentajana (itse itselleni keksimä titteli) olen juuri tutustunut ruotsinajan kuninkaallisiin. Viimeksi eilen Kustaa Vaasaan. On käsittämätöntä, miten yhden ihmisen elämäntyö voi vaikuttaa laajasti läpi vuosisatojen. Vaasa irrotti valtion pohjoismaisesta Kalmarin unionista ja loi pohjan Ruotsin valtiomahdille. Valtakuntaa laajennettiin uudisraivaamalla Pähkinäsaaren rajojen yli Suomessa eli idän ja lännen rajaa työnnettiin itään päin. Uskonpuhdistuksen tuominen Ruotsiin oli myös Vaasan poliittista viisautta tai ainakin taktikointia. Vaasan halusi pienentää kirkon valtaa ja rahan tarve oli erittäin suuri. Vaasa oli ostanut Puolasta luotolla laivaston sotaansa ja velat piti maksaa takaisin. Kirkolla sattui sopivasti olemaan (ylimääräistä). Seurakuntia rokotettiin mm. siten, että suurin kirkonkello piti luovuttaa kruunulle.
Tulihan siinä sivussa Helsinki perustettua, määriteltyä kuninkuudesta perinnöllisen ja määritettyä ruotsin kansallispäiväksi 6. kesäkuuta, mikä oli Vaasan kruunajaispäivä vuonna 1523. Vaasa oli huonosti oppinut, mutta kova ja älykäs persoona. Hänen ansiokseen jälkipolvet laskevat sen, että Vaasa osasi kerätä ympärilleen oikeita neuvonantajia ja osasi myös kuunnella heitä tiukan paikan tullen.
---
Sää on ollut lämmintä ja salaatti on alkanut kasvaa puutarhassa. Jouluruoan jälkeen onkin hyvä tankata terveellisesti.
Presidendin uudenvuoden puhe oli terävää analyysiä Niinistöltä. Realistista analyysiä maailmasta ilman haihatteluja puoleen tai toiseen. Maailmanpolitiikka on liikkeessä. Ne asetelmat, joita on totuttu pitämään kiveenkirjoitettuina eivät sitä välttämättä enää ole. Suomen täytyisi nyt olla sukkela toimija mannerlaattojen liikkuessa. Silloin on katsottava eteenpäin eikä vain huutaa menneisyyttä takaisin. Pidän Niinistön tavasta pitää koko puhe kahdella kotimaisella. Entinen tapa "kansalaiset, medborgare!", oli hyvin keinotekoinen. Pieni osa puheesta pidettiin ruotsiksi ja isompi osa suomeksi.
Ylioppilaskirjoitusvalmentajana (itse itselleni keksimä titteli) olen juuri tutustunut ruotsinajan kuninkaallisiin. Viimeksi eilen Kustaa Vaasaan. On käsittämätöntä, miten yhden ihmisen elämäntyö voi vaikuttaa laajasti läpi vuosisatojen. Vaasa irrotti valtion pohjoismaisesta Kalmarin unionista ja loi pohjan Ruotsin valtiomahdille. Valtakuntaa laajennettiin uudisraivaamalla Pähkinäsaaren rajojen yli Suomessa eli idän ja lännen rajaa työnnettiin itään päin. Uskonpuhdistuksen tuominen Ruotsiin oli myös Vaasan poliittista viisautta tai ainakin taktikointia. Vaasan halusi pienentää kirkon valtaa ja rahan tarve oli erittäin suuri. Vaasa oli ostanut Puolasta luotolla laivaston sotaansa ja velat piti maksaa takaisin. Kirkolla sattui sopivasti olemaan (ylimääräistä). Seurakuntia rokotettiin mm. siten, että suurin kirkonkello piti luovuttaa kruunulle.
Tulihan siinä sivussa Helsinki perustettua, määriteltyä kuninkuudesta perinnöllisen ja määritettyä ruotsin kansallispäiväksi 6. kesäkuuta, mikä oli Vaasan kruunajaispäivä vuonna 1523. Vaasa oli huonosti oppinut, mutta kova ja älykäs persoona. Hänen ansiokseen jälkipolvet laskevat sen, että Vaasa osasi kerätä ympärilleen oikeita neuvonantajia ja osasi myös kuunnella heitä tiukan paikan tullen.
---
Sää on ollut lämmintä ja salaatti on alkanut kasvaa puutarhassa. Jouluruoan jälkeen onkin hyvä tankata terveellisesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)