Hyvä päivä!

Tänään vonti oli tosi hyvä suhteutettuna muihin päiviin. Sai jotain aikaankin. Eikä henkistä kuoppaa tullut tänään vastaan.  Otin reilummin astmalääkkettä. Liittyiskö siihen? Nyt illalla pienen touhuamisen jälkeen aika lailla puhki. Kiva, että tällaisia päiviä on!

Samaa rataa

Profiililtaan taas sellainen päivä että päivällä oli vaikeaa. Vilunväreet tulivat ja säikäyttivät, mutta Kylmänroppi ja Burana ajoivat taudinalun pois. Illaksi tuli taas parempi olo ja flunssaoireet näyttävät menneen ohi.

Tulin katsoneeksi "Tie pohjoiseen"-elokuvan kahteen kertaan. Tuskin jää suurena ilmiönä elokuvahistoriaan, mutta Loirin ja Edelmannin yhteistyö oli silti mielestäni hyvä.

Fantasian voimaa

Henkisesti rankka päivä, mikä vaikuttaa kokonaisuuteen paljon. Jos psyyke kovilla, fyysisestikin on tiukempaa.  Mieli(kuvitus) alkaa helposti ohjata vointia liikaa. Silloin kun oma toivo kovilla on tärkeää että lähellä ihmisiä, jotka ovat vahvana ja mieli myönteisenä. Läheisten avulla päästy tasapainoon ja illalla vointi ihan hyvä - pääsi ulos pikku kävelyllekin.

Jännitystä elämään

Tänään oli sitten paluu arkeen pyhien jälkeen. Tietokonetomografia oli tänään heti aamusta eli nyt otettiin kuvat siitä, miten taudin kanssa on edistytty, onko kemoterapia purrut toivotulla tavalla. Tulokset tulevat tietoon vasta ensi viikon perjantaina, joten henkisesti raastava viikko on tiedossa. Kaikki mahdollisuudet ovat olemassa. Sitä pelkää pahinta ja toivoo parasta. Ennen hoitoja korttipakasta nousi turhan monta kertaa se kehnoin kortti, joten nyt olisi tietysti kiva, jos siellä olisi jotain muuta tarjolla.

Illalla olo muuttuikin selvästi kehnommaksi, rappusia tultiin siinä mielessä alaspäin. Plääh. Piti ottaa lääkettä. Mutta pikku purnaaminen ja Wordament turnaus vei tummat pilvet pois.

Tapsun päivänä

Taas parempi päivä voinniltaan. Alkaa muistuttaa ihan normaalia elämää yhä enemmän. Aamulla reilun kilometrin kävely -17 c pakkasessa. Otti jälkikäteen hiukan voimille, mutta siitä toivuttiin hyvien päiväunien avulla. Päivän yksi kohokohta on ollut takkatulen ääressä. Sitähän sanotaan, että ihminen pysähtyy nähdessään nukkuvan lapsen, virtaavan veden ja palavan tulen. Tänään olen nähnyt noista ensimmäisen ja kolmannen. Takkatulen ääressä luovuus alkaa pulputa. Tuli paljon hyviä ideoita ja hyvä mieli.

Joulupukki toi kaikessa viisaudessaan langattomat kuulokkeet. Kyllä on mukavaa kun saa kulkea ympäriinsä ilman että musiikki (ja johto) katkeaa.

Oispa aina joulu.

Kyllä joulu on kivaa; syömistä, lukemista, yhdessäoloa. Legojakin tuli rakenneltua pitkästä aikaa. En muistanutkaan miten paljon se vaatii pitkäjänteisyyttä vai oliko ne ennen yhtä vaikeita? Parin tunnin rakentelun jälkeen rakennelma ehti olla pari minuuttia ehjänä ennen kuin putosi lattialle ja meni rikki. Mutta se ei vienyt rakentamisen iloa keneltäkään pois. Laitettiin purkkiin seuraavaa rakennuskertaa odottamaan.

Vointi mennyt taas askeleen parempaan. Parin viikon jälkeen ensimmäisen kerran uskaltauduin esikoisen seurassa vartin ulkoilmakävelylle. Ongelmia ei esiintynyt.  Mukavaa sekin, että joulu venyttää hoitoja, jolloin kunto ehtii pitempään kohentumaan.

Lehdissä oli ilmeisesti uutispulasta johtuen vähän ajattomampi juttu maailman vaarallisimmasta salkusta. Paljon mielenkiintoista tietoa, mikä itselleni ei ainakaan entuudestaan tuttua.

Hyvää Joulua!

Joulurauha on julistettu Suomen Turusta. Maisema on täydellisen jouluinen,  hanki on kaunis ja pakkasta sellaiset 12 astetta.

Vointi on ollut riittävä joulun juhlistamiseen yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa. Lapsen riemun seuraaminen on kaikkein parasta, mitä joulu voi tarjota. Miten lapsi voikaan olla niin kiitollinen vähästäkin!

Kaksi kertaa on saanut käydä tänään valmiiseen pöytään aivan huippuhyälle jouluaterialle. Kiitokset siitä vaivasta mitä niiden eteen on nähty! Samalla ilmassa on hiukan haikeutta, ajatuksia tulevaisuudesta ja menneiden joulujen muistelua. Niin särkyvää on onni tää.

Nyt aika testata FIFA 13. Hyvää Joulua kaikille!