Melkein hävettää...

Tänään oli niin hyvä päivä että melkein hävettää. Ei
heikottanut, ei särkenyt eikä edes kiukuttanut. Sai liikuttua ja sai levättyä. Sai hyvää ruokaa nauttia ja sai vielä saunoakin. Eikä siinä edes vielä kaikki. Ympärillä oli paljon sosiaalista rikkautta ja rakkautta. Enempää en oikein omalle osalleni nyt keksi edes pyytää.

Jokapojan toivelaatikkoa avaamassa

Eilen arvelin, että tänään tapahtuu jotakin kivaa. Se liittyi siihen, että linja-autonkuljettajana toimiva sukulaismies oli luvannut ottaa minut mukaan reitille.

Jokainen poika on kai halunnut jossakin vaiheessa olla rekka- tai linja-autokuski. Kahta kertaa ei meikäläistäkään moiseen tarvitse yllyttää. Niinpä pääkaupunkireissu ainakin oli tiedossa, mikä jo itsessään on aina mukava juttu.  Sitten oli mielenkiintoista kurkistaa oikeiden kuskien maailmaan, mitä kaikkea ammattimiehen rutiineihin kuuluu varikolla, autossa ja rahtipaikoilla. Mielenkiinnolla seurasin myös  kaupunkiajoa 13,5 metrisellä autolla. Siinä vaaditaan tarkkuutta havainnoissa, ohjaamisessa ja ajoituksissa, kun  sompaillaan jalankulkijoiden, ratikoiden, tietöiden ja kaiken muun liikenteen seassa.

Mutta eipä siinä vielä kaikki, tunnelma on vieläkin aivan katossa. Päivän kruunasi asia, jota en oikein salaakaan uskaltanut toivoa. Sain tilaisuuden hypätä rattiin ja ajaa kahden eteläsuomalaisen kaupungin välin, noin 50 kilometriä. Siitä nyt en ainakaan voinut kieltäytyä.  Tuollainen 49 paikkainen paatti on mahtava seilattava. Siinä eivät tuulet, lätäköt eikä muutkaan murheet tunnu, kun kiidetään eteenpäin. Sanoin, että tuollaisen kokemuksen jälkeen ei yksinkertaisesti voi olla pahalla päällä. En tiedä ajattelisinko samoin, jos se olisi osa arkea muutenkin.
---
Sää oli jo paljon syksyisempi ja sateisempi kuin eilen. Viljaa valitettavasti näyttää olevan vielä runsaasti korjaamatta. Muutama poutapäivä tuskin ollenkaan olisi pahitteeksi tässä tilanteessa. Omassa voinnissa syksystä ei ollut tietoakaan, kun sisäinen aurinko niin porotti. Huominen on taas oma tarinansa. Voi olla ukoista se hitaampi ja heikompi liikkeellä.
---
Päivän erikoinen uutinen tuli Norjasta. 300 poroa oli kuollut salamaniskuun. Syyn arveltiin olevan siinä että, että porot hakeutuvat kiinni toisiinsa ukonilmalla. Silti ihmettelen asiaa jotenkin. Jos tämä olisi noin luontaista käyttäytymistä, niin miksi näitä ei käy useammin. Salamanisku kuulostaa jotenkin liian yksinkertaiselta selitykseltä.
---
Poliitikot alkavat palata yhteiskunnallisten asioiden ikuiselle tantereelle. Kohta höyhenet pöllyävät taas tuttuun tapaan. Kovasti nyt pohditaan budjettia varten vaikka sitä, että miten saataisiin purettua kannustinloukut ja työssäkäyminen aina sosiaaliturvaa houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. On lukuisia aidosti hyviä ehdotuksia liittyen muihin tukimuotoihin ja vapaaseen tuloon ilman sosiaaliturvan menetystä.  Mutta aina on sama asia vastassa, mistä tiedetään toimiiko konsti? Tänään uutisoitiin liikenteen rikesakkojen nostamisen epäonnistuneen ja tuloja tulleen kymmenkunta miljoonaa odotettua vähemmän. Miksi? Koska ihmiset olivat alkaneet ajaa enemmän sääntöjen mukaan eikä päästy sakottamaan. Pahus, mikä vahinko.
,

Juuriensa äärellä

Kännykät osaavat tehdä ihmeellisiä asioita nykyään. Tämän tekstin alkuosa on syntynyt pelkästään sanelun perusteella. Yhtään kirjoitusvirhettä ei ole korjattu, ainoastaan välimerkit on lisätty. Kaikkea ne kiinalaiset osaa tehdä.

Nyt heti pitää palata jo turvallisesti takaisin näppäimistölle, tai oikeastaan kännykän kosketusnäytölle. Sanelemalla kirjoitettu blogi tuntuu ajatuksena vähän vieraalta ja jopa väärältä, vaikka kirjurien käyttö sinänsä on ollut täysin normaalia kautta aikojen. On kerrottu esimerkiksi 300-luvulla syntyneestä kirkkoisien gigantista Augustinuksesta, että hänellä oli useita kirjureita työssä ilmeisesti jopa yhtä aikaa.

Tämän sunnuntaipäivän teemat ovat osittain aika kirkollisia. Aamuheräyksen jälkeen vilkaisin Facebookiin ja siellä oli vanhan luokkatoverini kirjoitus, jossa hän pohti pyhäpäivän normien merkitystä ja tarpeellisuutta. Maansiirtoalalla toimiva yrittäjä asuu alueella, jossa on voimakas herätysliiketausta. Esimerkiksi marjanpoiminta sunnuntaina lasketaan työnteoksi ja sitä kautta synniksi.

Kirkonmenoja katselin televisiosta, mikä vasta syntiä onkin kyseisessä liikkeessä. Saarnan kuuntelin kahteen kertaan. En tajunnut siitä paljoakaan, mutta jo itse teksti on puhutteleva. Jeesus paransi kymmenen sairasta ja vain yksi tuli kiittämään. Hän vielä sattui olemaan oli porukan persu noin vähän vapaasti tulkittuna. Teksti on itsessään niin vahva, että sitä ei paljoa tarvi avata. 
___
Paavo Nurmen lisäksi muistan äkkiseltään vain yhden suomalaisen urheilijan, josta on tehty näköispatsas. Tarkoitan "Kuningasta", jonka patsaan luo päädyimme. Komea tuo patsas on ja asettaa "Kuninkaan" oikeaan mittaluokkaan suomalaisen urheilun kartalla. Patsaan sijainti ehkä voisi olla toisenlainen. Ajatellen vaikka ulkomaisia vieraita ja taiteellista vaikutelmaa huoltokoppi sopisi ehkä paremmin jonkun muun kohteen taustalle.

Kesäinen sää ja virtuaaliörkit olivat houkutelleet väen liikkeelle kaupungin olohuoneeseen vastikään  puhdistuneen järven rannalle. Sinne pysähdyimme mekin nauttimaan kaffit ennen kuin
astuimme melkeinpä pyhälle maalle. Menimme upeaan keskiaikaiseen kirkkoon sisään ja päädyimme sen kastemaljan äärelle. Henkilökohtaisesti asialle antoi merkitystä se, että minut on aikanaan kastettu tuossa samassa maljassa ja sylikummini oli nytkin turvallisesti mukana. Symbolisesti se oli iso hetki, jossa aivan kaikki ajan ulottuvuudet olivat läsnä. Tai niin minä sen koin. Kummitätini ja -setäni aikanaan ovat olleet minua aina kantamassa ja kannustamassa kaikin tavoin eteenpäin. Olinkohan minä koskaan se joka palasi kiittämään?
---
Ylen Teemalla aiheena on ollut Nightwish-yhtye tänä iltana. Ensin oli itse nokkamiehen haastattelu, päälle fanien tekemä dokumentti faniudesta ja siihen vielä Meksikon esiintyminen viime vuodelta. Aikanaan tutustuin yhtyeeseen, kun rippikoululaiset tulivat selittämään, että tämä on hyvää musiikkia muttei mitään paholaisenpalvontaa. Vuosia tuon jälkeen hurahdin aika pahasti yhtyeen musiikkiin itsekin. Omistan kaikki levyt viimeistä lukuunottamatta. Sanat eivät minua useinkaan näissä puhuttele, mutta se musiikin nerous. Valtava lahjakkuus yhdistyneenä soittotaitoon ja nykyteknologiaan tuottaa hienoa jälkeä ja kuvaa suomalaisen miehen routaisen karua sielunmaisemaa väkevästi. Kyllä Tuomas Holopainenkin aikanaan ansaitsee patsaansa.
---
Voimia riitti juuri tarvittavasti. Huomenna on jotakin erikoista tiedossa, voi kun se saisi toteutua!

Päivän junailukysymys

Kumpi on tärkeämpi henkilö junan liikkeelle saamiseksi; veturinkuljettaja vai konduktööri? Tänään tuli pohdittua sellaistakin asiaa. Kas tarina menee näin.

Nousin junaan, jonka saman tien ilmoitettiin lähtevän liikkeelle peräti puolitoista tuntia aikataulusta myöhässä. Syy oli hieman erikoinen. Odotimme konduktööriä.

Sen vielä useimmat ymmärtävät, että juna tarvitsee konnarin lähteäkseen, mutta tässä ei ole vielä aivan kaikki.  Selvisi, että junassamme oli "vanhan vuoron" konduktööri paikalla työtakki päällä. Hän olisi vieläpä ollut halukas jatkamaan vuoroaan ja saamaan junan näin liikkeelle. Mutta ei, asioiden ei tarvitse aina olla yksinkertaisia.

Ihmisiä alkoi kulkea kireänä puhisten ympäriinsä. Osa oli menossa lennolle, jotkut olivat menossa tiukalla aikataululla häihin. Ilma alkoi olla sakeana elämäntarinoiden sirpaleita. Osa vain hymyili epäuskoisesti. Eräätkin alkoivat puhella tuhansien eurojen taksilaskuista lentoasemalle....

Paikalla olevan konnarin aktiivisuudesta ja lukemattomista puhelinsoitoista johtuen tapahtui pieni ihme, juna liikkui. Tässä vaiheessa olimme arviolta 45 min. myöhässä. Taisi muutenkin olla melkoinen pohjoispuhuri, sillä ajoaika Tampereelle saattoi olla ennätyslyhyt. Onneksi ei tullut ketään vastaan, tai ainakin katsoivat parhaakseen väistää.

Niin, takaisin alkuperäiseen kysymykseen. Juna ei liiku ilman veturinkuljettajaa, selvä se. Ei näytä liikkuvan ilman konnariakaan eikä näemmä aina konnarin kanssakaan.  Kolmaskin avaintekijä näköjään joskus on; joustavuus, vanhan vuoron konnarin joustavuus ja mitä ilmeisimmin järjestelmän joustavuus. 

---
Pari päivää jännitin sitä, että pääsenkö liikkeelle tänään ollenkaan vai täytyykö antaa periksi
kokonaan. Eilisiltana luovuttaminen oli aivan hilkulla, mutta sivullisten kannustamana päätin vielä katsoa aamuun. Oli jännittävää, miten aamulla heti herättyäni kroppa tiesi vailla pienintäkään epäilystä, että asia on selvä: Ukko ylös ja liikkeelle!

---
* Selvennys. Kysymyksessä oli tilanne, jossa kaksi junaa (etelästä ja pohjoisesta tulleet) oli tarkoitus yhdistää ja jatkaa kohti etelää, mutta pohjoisesta tulleelta oli rata mennyt poikki, jolloin seuraavan junan konnari oli jäänyt bussikuljetuksen panttivangiksi. Siitä odotus.
.

Unen ihmettä

Kolossaalisen väsyn kanssa meni tämäkin päivä. Aktiivisuusmittariin tuli unta yli 13 tuntia. Minulle kyseinen laite on uusi ja vielä vähän vieras. Hölynpölynä olen tavannut moisia pitää. Syvän unen määräksi se antoi vain pari tuntia, mikä on mielestäni yllättävän vähän. Periaatteessa REM-unen kyllä pitäisi erottua muusta unesta selvästi, koska silloin on paljon liikettä, mitä mitata. Itse sana REM tulee sanoista (rapid eye movement) eli nopeat silmänliikkeet. Vauvoilla REM-unta sanotaan olevan 80% unesta ja kasvuikäisilläkin 50%. Tätä pohtiessani alan oikeastaan pikkuisen innostua tästä härvelistä. Ehkä unen laadussa siis on pientä ongelmatiikkaa, jolla on yhteyttä väsyn suureen määrään. No, ainakin pitää seurata asiaa.

lllalla tuli otettua vastaan varsin tarkka selvitys puolustusvoimien nykytilasta tietyn tuvan osalta. Mikäs enempää voisi piristää? Sitä ei aivan ymmärretä armeijaa käymättömien joukossa, miten suuri  yhdistävä merkitys armeijajutuilla on miehille. sukupolvienkin välillä. Armeijassa tietyt asiat ja tilanteet toistuvat uskomattomalla toistettavuudella sukupolvesta toiseen. Oli äärettömän helppoa eläytyä varustekassien kantamiseen kauheassa kiireessä aukin ovesta sisään.

Arvauksia...

Vaasaan kävi kutsu. Lääkäriaikoja ei ollut jaettavaksi asti, joten vastaanotto oli sairaanhoitajalla ja lääkäri kävi vain pistäytymässä ja kyselemässä olennaiset. Ihmetyksen aiheena ovat normaalia selvästi korkeammat tulehdusarvot. Mitään ilmeistä syytä asialle ei löydy, joten arvailujen varassa mennään. Voi olla, että vuosien rankat lääkehoidot riittävät selittämään sekä väsymyksen, että tulehdusarvot. Hoitoa jatketaan ensi viikolla pieni annoksin. Tavoitteena on löytyä tapa jatkaa hoitoja kaikesta huolimatta eteenpäin.

Ehdotus tavaksi jakaa mitalit jatkossa

Taas meni liuta 2008 Pekingin olympiamitaleja uusjakoon, kun painonnoston doping-testit analysoitiin uudestaan. DDR:n aikainen anabolinen steroidi Turinabol on kokenut renessanssin. Viisitoista käryä, joista yksitoista osui mitalistien kohdalle. Tilanne on tosi surullinen varsinkin (mahdollisten) rehellisten kilpailijoiden näkövinkkelistä.

Jotain tarttis tehdä. Äärivaihtoehto olisi luopua kontrollista kokonaan, jolloin jokainen toimisi omalla vastuullaan.  Vakavasti ottaen vaihtoehto on tietenkin täysin kestämätön eettisesti ja terveydellisesti. Ei kukaan vielä lastaan sellaisen lajin pariin vai viekö. Toinen äärivaihtoehto olisi elinikäinen kilpailukikielto. En lähtisi  kuitenkaan sellaista jakamaan, koska se on kohtuuton rangaistus urheilun sääntörikkomuksesta. Siviilielämässä on vaikea keksiä tilannettä, jossa henkilö menettää oikeutensa harjoittaa ammattiaan lopullisesti.

Taloudelliset sanktiot ovat yksi mahdollisuus, joka laittaa ainakin miettimään riskin kannattavuutta. Kuulantyöntäjä Ville Tiisanoja jäi testosteronista kiinni vuonna 2006 ja sai 50000 euron sanktion. Liekö sattumaa, että taso laski monissa muissakin lajeissa sen jälkeen. Eipä montaa ysikymppistä ole nähty sen jälkeen keihäässäkään.

Asiaa pohdittuani päädyin siihen, että dopingia voi hallita vain uskottavalla kontrollilla. Vuosikymmenet on eletty aivan toisenlaisessa tilanteessa. Kiinnijääminen on ollut erittäin sattumanvaraista.  Epo- ja kasvuhormoni ovat olleet testaajien ulottumattomissa. Yllättäen myös mainittu Turinabol, jonka luultiin olleen jo pitkään poissa on näköjään ollut markkinoilla. Venäjä ainakin on testannut kilpailijat etukäteen ennen kisoja ja näin varmistaneet käryiltä välttymisen.

Tilanne on ehkä sittenkin muuttumassa. Näin uskon kaikesta huolimatta. Usain Boltin poistuessa areenoilta uskalletaan tarttua Jamaikan tilanteeseen ja ilmeisesti Keniassakin on jotakin tapahtunut. Menestys ei ole aivaan samanalaista kuin akaisemmin. Wadan on päästävä tekemään työtään kunnolla ja sillä on oltava riittävät resurssit. Se, että Pekingin ja Lontoon näytteistä löytyy yhä käryjä saa monet urheilijat varpailleen. Siellä on monia, jotka pelkäävät mitalinsa puolesta ja hyvä niin!

Mutta tämä mitalien uusjako. Mitäpä jos mitalit jaettaisiin seuraavissa kisoissa vasta jälkikäteen, vaikka vasta neijän vuoden päästä, jonka jälkeen ei olisi mahdollista menettää mitalia.Näin vältyttäisiin jatkuvalta mitalien postittamiselta. Varsinaisessa kilpailussa jaettaisiin vain arvokas diplomi, vähän kuin kultalevy, jonka voisi laittaa seinälle. Sitten seuraavissa kisoissa palattaisiin asiaan lopullisen mitalin muodossa. Seremoniasta voisi rakentaa hyvinkin hienon.

Yhden asian vielä muuttaisin. Kahden vuoden tuomio on liian lyhyt. Riiossa nähtiin urheilijoita, jotka osallistuivat kilpailuihin kahdenkin tuomion rasittamana. Silloin kyllä kärsitään uskottavuusongelmasta. Perustuomio saisi olla vaikka 3 vuotta. Organisaatioiden rankaisu sen sijaan on mielestäni hyvä ajatus, koska muuten vesittyisi holposti koko ajatus reilusta kilpailusta. Sitä taas en ymmärrä, että paralympialaisissa rangaistaan urheilijoita. Venäjän totaalinen sulkemminen niistä kisoista tuskin mahtuu kenenkään oikeustajuun.
---
Voinnista voin sanoa sen verran, että olo on kohtuullisen hyvä. Huomenna on matka Vaasaan. Huoli on melko kova, mutta siihenkin turtuu, koska se on aika turha tunne. Se ei paranna mitään, huonontaa kyllä voi.