Ottelun pureksintaa

Islanti-ottelua on vielä pitänyt purkaa.  Miksi Suomi edelleen sulaa lopussa? Tämä on nähty niin monta kertaa. Jopa Saksaa vastaan on johdettu karsintapeliä viimeiselllä minuutilla. Unkari-pelejä ei viitsi edes muistella. Toki tuomarivääryys kirvelee, mutta ennen sitä oli tapahtunut niin paljon sellaisiavirheitä, mitä ei pitäisi tapahtua. Ja kapteeni Moisanderin olisi totuuden nimissä kuulunut saada punainen kortti revittyään tuomaria paidasta. Omissa silmissä Moisander on jo pitkään ollut joukkueen ongelma. Kapteenia on noloa pudottaa joukkueesta, mutta mitäs sitten jos taso ei yksinkertaisesti riitä?

Eremenko on myös pelaaja, joka vaikuttaa heikentävästi joukkueen pelaamiseen. Muut pelaajat pienenevät hänen vierellään. Hän on taidoiltaan ylivoimainen pelaaja, mutta ei paranna joukkuetta siinä määrin kuin voisi, jos ollenkaan.

Hyvää ottelussa oli se, että joukkueen tappeluilme oli moneen vuoteen paras. Jalkapallo on taitoa, taktiikkaa ja tappelua. Viimeksimainitussa jäädään Suomessa usein jälkeen. Täytyy osata pelata rottamaisesti, se kuuluu lajin luonteeseen eikä siinä ole kysymys vahingoittamisesta. Paatelaisen aikana taisteluilmeestä ei paljoakaan ollut tietoa, kun pelaajat miettivät millä kuusen oksalla kunkin piti istua. Peli-ilmeen kehittymisestä Backelle on annettava iso plussa.

Perparim Hetemaj ilahdutti suomalaisia valitsemalla Suomen maajoukkueen. Kiitokset Perpalle! Hän taisteli kovemmin kuin koskaan.  Samoin Teemu Pukki on tajunnut tappelun merkityksen. Arajuuri ja Arkivuo  olivat mielestäni hyviä. Pitkästä aikaa Suomella on maailmanluokan maalivahti. Lucas pelasi loistavasti, vaikka yksi maali vähän lurpsahti. Sen jälkeen hän kokosi itsensä ja teki useamman haamupelastuksen. Valoisammalta näyttää, vaikka 84 sija kertoo paljon totuudesta. Islannin ranking on Pohjoismaista parhain, 27.
---
Vointi oli aika rasittunut tänään.

Eläkeläisen elämyksiä

Islanti - Suomi 3-2. Sanattomaksi vetää. Jäi harvinaisen paha maku. 90. minuutilla Suomi johti 2-1. Suomi taisteli rotan lailla kunnes tapansa mukaan suli lopussa. Viimeinen maali oli erikoisen katkera, koska siinä oli kolme hylkäysperustetta. Selkeä tuomarivirhe. Voi surkeuden surkeus.
---
Pitkään jännittämäni tieto tuli tänään. Kysymyksessä oli isänä uusi iloinen kokemus, kun jälkikasvu nappasi paikan reserviupseerikoulussa. Kilpailu on kovaa, joten asia ei ollut millään lailla itsestään selvyys. Vertailupisteet syntyvät lukuisten mitattujen asioiden peusteella. On testejä, kirjallisia kokeita, tehtäviä ja eri tahojen haastatteluja. Alokaskauden indikaattorit eivät vielä rukkipaikkaa ennakoineet.  Nuoren miehen nopea kehittys elämänhallinnassa ja vähintään kymmenen cm henkinen kasvu mahdollistivat johtajakoulutuksen. Taas hieno kokemus isänä, olen nuoresta miehestä ylpeä.
---
Eläkeläisenä oleminen on alkanut aivan hienosti. Vointi oli tänään oikein hyvä. Väsymystä toki on riittänyt, mittarin mukaan unta tuli yli 10 tuntia. Ajattelin huomenna ryhtyä pienimuotoiseen työnhakuun, nyt kun ei ole enää virkamies. Saas nähdä löytyykö mitään kiinnostusta ja käyttöä osaamiselleni.

Entinen virkamies

Eräät kannet sulkeutuivat omassa tarinassani tänään, kun minulle järjestettiin eläkeläiskahvit. Virkaura on nyt sitten lopullisesti ohi. Työyhteisö järjesti kahvitilaisuuden, joka oli oikein kaunis puheineen, kukkineen ja lahjoineen. Esimies ja kollegat suhtautuivat aidon lämminhenkisesti, mikä teki syvän vaikutuksen. Mieluummin olisin toki halunnut olla kyseisessä tilanteessa vasta parinkymmenen vuoden päästä, mutta parhaani olen antanut ja paljon myös saanut. Itse asian sulattamisessa olen päässyt jo pikkuisen edennyt. Ehkei se nyt niin kamalaa olekaan olla eläkeläinen.
---
Viime yönä käytiin USA:n presidentinvaalien ainoa debatti varapresidenttiehdokkaiden välillä. Satuin heräämään sopivaan aikaan, joten jäin seuraamaan keskustelua. Hiukan, jos en sentään järkyttynyt, niin ainakin hämmästyin. Eikö Hillaryllä todellakaan ollut uskottavampaa ehdokasta varapresidentikseen? Ainakin minun mielestäni tämä keskustelu meni selvin lukemin Trumpille. Tim Kaine oli ivallisen hyökkäävä toisin kuin Trumpin varaehdokas Mike Pence. Kaikki hänen heittämänsä pommit vaikuttivat ulkoa opituilta. Kovin ajattelukykyiseltä yksilöltä tämä Kaine ei vaikuttanut. Ei epäilystäkään siitä, kumman mieluummin valitsisin ydinaseasalkun haltijaksi. Pence esiintyi maltillisesti, vaikkei hänkään aina tainnut pysyä totuuden viivan oikealla puolella.
---
Hallituksestakin olen huolissani. Se ei ole saanut tehtyä niitä asioita, joitka sen piti hoitaa. Kriisitietoisuudesta ei ole enää tietoakaan. Syynä on liian vahva ammattiyhdistysliike, joka pystyy torppaamaan helposti välttämättömätkin järkevät päätökset. Nyt hallituksen sisälläkin on ilmeinen oppositio, kun kannatuksensa menettänyt Perussuomalaiset ei pysty tekemään mitään ikäviä päätöksiä lopullisen tuhon pelossa. Hallituskautta on vielä kaksi ja puoli vuotta jäljellä. Suomi lainaa ensi vuonna kuusi miljardia. Näyttää aika toivottomalta. Onko Sipilä sulanut nyt noin pahasti? Siirtyykö ikävät päätökset taas eteenpäin, jolloin seinästä aikanaan tulee entistä kamalampi?

Maailma katsoo joukkomurhaa sivusta

Maailman katseet ovat kohdistuneet Aleppoon. Kansainvälinen yhteisö katsoo sivusta, miten Venäjä ja Syyria Soinin sanoin "murhaavat" ihmisiä. En olisi uskonut, että tämänkaltainen on mahdollista nykypäivänä.

Vaikea käsittää, että itänaapurimme on hirmuhallinto joka ilmekään värähtämättä pommittaa saarrettuja siviileijä. Orvot lapset juoksevat nallet kädessä piiloon yöllä ja twiittaavat kuolevansa. Nälkä ja janokin olisi, mutta avustuskuljetukset on tuhottu pommeilla ja tiesmillä. Pikkuniekku alkaa sotarikollisena olla asteikon yläpäässä. Sitäkö hän juuri on halunnut vai onko niin, että Aleppon pommittaminen vie huomion pois toisesta hirvittävästä rikoksesta nimeltään MH17? Verta on kovasti molemmissa käsissä.

Mitä me ajattelemme tuollaisesta naapurista? Voisiko joku osa Suomesta olla joskus vastaavassa tilanteessa?

Äitini oli lapsi sodan aikana. Neuvostoliiton pommikoneilla oli tapana etsiä läheistä sotilaslentokenttää ja lensivät hyvin matalalla. Hän muistelee, miten he pommikoneiden ilmaantuessa äitinsä johdolla juoksivat  maatilaltaan lähtimetsään piiloon. Lapsia lohdutettiin sanomalla, että ei "syssä pahaa tee."

Mitä syssä sitten tekee? Ahtisaarella on kokemusta näistä veljistä Balkanin sodan ajalta eikä käsitykset tunnu olevan kovin ruusuiset. Venäjä ei ollut neuvottelupöydässä kovin helppo tapaus. Sopiminen kun vaatii, että sopimuksia noudatetaan.  Ahtisaari kannustaa Suomea kääntymään lännen suuntaan poikkeuksellisen voimakkaasti. Käytännössä se tarkoittaa ainakin NATOa.

Ahtisaaren vanavedessä pää- ja ulkoministerikin ottivat harvinaisen selkeäsanaisen kannan Venäjää suuntaan. Yleensähän on oltu kovin varovaisia, mikä onkin ollut viisautta usein. Nyt ei kukaan vastuullinen voi olla hiljaa.
---
Oli sitten uninen päivä. Mittariin tuli 10 tuntia 57 minuuttia. Voi olla, että seuraava yö menee vähemmällä nukkumisella.

Ihmeen ketterät ilmavoimat

Kuuri alkoi aivan hyvin ilman isompia vastoinkäymisiä.

Kärpäsiä on loppukesän kunniaksi tullut sisälle paljon viime aikoina. Loppukesän kärpäset ovat usein niin hitaita, että ne saa kädellä napattua lennosta kiinni. Tänä syksynä asia tuntuu olevan toisin. Kärpäset ovat suuria ja reipasliikkeisiä eikä niitä meinaa saada lätkälläkään kiinni. Ja sitten ne saa vielä tappaa moneen kertaan. Enkä puhu mistään sontiaisista, vaan tavallisista kodin lemmikkikärpäsistä.
---
Syksy on taas ollut lämmin. Lähes kymmenen syyskuuta on menty perättäin yli pitkäaikaisten lämpötilakeskiarvojen. Näinkin pysyvänä ilmiönä tämä herättää kysymyksiä liittyen syysloman ajoitukseen. Mitä jos syysloma olisikin jo viikkoa aikaisemmin? Nyt syysloma on luonnon kiertokulun kannalta kaikkein synkimmässä kohdassa. Kesä on takana eikä lumi vielä tuo valoaan. Oman kokemukseni mukaan opiskelijat koulussa ovat kaikkein väsyneimpiä juuri syysloman jälkeen.   Pimenevät aamut hankaloittavat vuorokausirytmin säilyttämistä. Muuten olen syysloman kannattaja. Kunnon katko pitkään syksyyn on mielestäni hyvin tarpeellinen. Toki monet ovat arvioineet toisin ja luopuneet koko viikon kestävästä lomasta.

Viikonlopun saldo

Parin viikon lepo sytostaattihoidosta alkaa olla ohi. Huomenna menee taas uutta myrkkyä kurkusta alas. Näppituntuma hoitovaikutuksesta on positiivinen, joten motivaatio hoidon jatkamiseen on vahva. Tietyistä indikaattoreista uskaltaa tehdä pieniä johtopäätöksiä. Yksi on kaulalla oleva laajentunut imusolmuke, joka näyttää reagoivan herkästi.

Viikonloppu on ollut voinniltaan vaihteleva. Välillä on oltu aivan pohjamudissa ja sitten on ollut  parempia hetkiä. Pieniä paperihommia on pystynyt hoitelemaan, mutta enimmäkseen olen ollut yleishyödytön yksilö.

Ei se toki parhaimmillakaan aina niin hienosti suju. Toisella silmällä seuraan, miten piskuinen Celta Vigo kouluttaa FC Barcelonaa kotikentällään. Barca on ollut 0-3 puoliaikatappiolla viimeksi 21 vuotta sitten.  Vielä 87. miinuutilla Barca kaventaa tilanteeksi 3-4 mutta häviää. Ja niin sai Real Madridkin rähmittyä tasapelin Eibaria vastaan. Itse asiassa se oli Real Madridille neljäs perättäinen ottelu voitotta. Espanjan liiga näyttää tasaisemmalta vuosikymmeneen ja sehän on vain hyvä se. Viikonloppu oli suurseuroille muutenkin erikoinen. Voittoja ei suotu kummallekaan Manchesterin jättiläiselle eikä Saksassa Bayernille eikä Dortmundille. Veikkaan, että vastaavaa jättiläisten kompurointia ei ole koskaan aiemmin nähty.
---
Jotkut valittavat korvamadoista. Nyt sain itsekin maistaa mokomaa.  Kloppien eli SJK:n kannattajaryhmän chanteista sain sellaisen, joka soi öin ja päivin. Se oli oikeastaan aika häiritsevää, kun yöllä kylkeä kääntäessä rummun ryske soi päässä. Tuskin siitä  kuulovauriota voi saada, mutta mielenvaurion aivan takuulla.
---
Viikonloppuna olen edistynyt hiukan yhdessä asiassa, kännykän käytössä. Nykylaitteet ovat niin monipuolisia vempaimia, että niiden kanssa tarvitaan paljon osaamista. Kolmisenkymmentä korvattua laitetta tai toimintoa on helppo luetella: puhelin, kello, herätyskello, radio, kamera, videokamera, valokuva-albumi, lompakko, pelikonsoli, muistikirja, kalenteri, televisio, internetselain, kirja, sanomalehti, nauhuri, taskulamppu, viivakoodinlukija, peili, sykemittari, laskin, kompassi, kaukosäädin, tietosanakirja, sanakkorirja, kirjoituskone, navigaattori, desibelimittari, mp3-soitin, askelmittari. Nuo lyödään taskukokoiseksi, niin onko tuo nyt siis ihme, jos kaikkien käyttöä ei heti hallitse.

Nyt on ollut paljon käyttöä kännykällä ja on ollut pakko ottaa hiukan selvää. Samalla olen ollut tosi tyytyväinen kuukausi sitten hankittuun puhelimeen, johon nyt siis alan tottua. Tehokäyttöön kiinalainen tarjoaa hyvän sujuvuuden, mikä on mukava juttu.

Pientä jännitystä

Tämän päivän ilontuoja oli HIFK voittaessaan paikallisvastuksensa pääkaupungissa. Tästä on pitkään ollut jo kehkeytymässä jo hyvin mielenkiintoinen tarina. Kauden alussa SJK:lla kaikki meni aivan läskiksi. Viidestä ensimmäisestä ottelusta ei tullut pinnaakaan kasassa ja muut mennäporskuttivat jo kaukana edellä. Askel kerralla otteet ovat parantuneet ja väärin rakennettu joukkue koottu uudestaan. Tämän päivän tuloksen jälkeen mestaruuskaan ei ole mahdoton. Siitä tämä into. Huomisella vastustajalla Kemillä on viiden ottelun tappioputki takanaan. Sellaista vastustajaa vastaan on vaikea pelata silloin, kun omissa jaloissa painaa mieletön otteluputki. Pelimäärä on valtava, 23 päivää ja 7 ottelua noin pikaisesti laskettuna. Yhtään tappiota ei tullut syyskuussa, yksi tasapeli mahtuu joukkoon. Neljä ottelua on nyt jäljellä ja jos tästä tulee mestaruus, niin sitten ei ihmeiden aika ole ohi.

Toinen puoli asiassa on ikävämpi. Helsinkiläiset nujakoivat keskenään ottelun yhteydessä ja muutama henkilö sai lieviä vammoja raketeista ja soihduista. Kaupungilla ei sentään tapeltu. Hienoa, että ottelussa on kymmenentuhatta katsomossa, mutta tuo kansainvälisten tapojen oppiminen ei ole kaikilta osin tarpeellista.