perjantai 16. lokakuuta 2015
Junttipalloako?
Tuuri tasoittuu pitkässa juoksussa. VPS:n huono tuuri kauden aikana on käynyt suorastaan sääliksi. Tänään VPS sai kolme pistettä, joilla saattoi olla hyvinkin suuri merkitys sarjapaikan säilyttämisen kannalta. Ilves tunaroi vaasalaisille maalin. Jaro voisi vielä kukistaa KTP:n, niin pohjalainen jalkapalloihme saisi jatkua. Kolmelta pieneltä paikkakunnalta nyt veikkausliigajoukkue. Näillä paikkakunnilla (Seinäjoki, Vaasa, Pietarsaari) on asukaspohjaa vain yhteensä 140 000. Viidellä muulla liigapaikkakunnalla on toista miljoonaa asukasta. Reilu neljä miljoonaa on ilman Veikkausliigaa.
Aliedustusta täytyy siis olla jossakin. Espoo, Oulu, Jyväskylä, Joensuu, Kouvola, Rauma ja Hämeenlinna ovat kooltaan sen kokoisia paikkakuntia, että niillä voisi hyvin olla joukkueet liigassa. Lieneekö asiaan yhteyttä sillä, että yhtä lukuun ottamatta kaikki nämä ovat edustettuina jääkiekon pääsarjassa. Espoon ja Oulun tilanne on aika nolo. Miten on mahdollista, että ei saada liigassa pidettyä joukkuetta?
--
Rocksmithista kerroin eilen. Kokeilin tänäänkin kapistusta. Oli älyttömmän hauskaa. Saa nähdä koska kyllästyy
--
Vointi on edelleen hankala ja hiukan huolestuttava. Mutta eipä auta. Se otetaan, mitä annetaan.
torstai 15. lokakuuta 2015
Seppä hankittu töihin...
Reissusta on tultu kotiin. Matkailu tekee tehtävänsä. Aina jää jotakin kotiin tuotavaksi. Kokemuksia vähintäänkin. Väsyä on ollut nyt kovasti, siinäkin yksi tuomisista.
Rocksmith 2014 tuli myös mukaan eräästä isosta vempaintavaratalosta. Taisi olla Suomen viimeinen kappale, sillä en ole sellaista aikaisemmin mistään löytänyt. Ai mikäkö? Joku vuosi sitten sellainen lelu kuin Guitar Hero oli suosittu. Muovisella lelukitaralla muka soitettiin biisiä konsolin kautta. Taisi olla suunnilleen yhden joulun hitti.
RS on tästä pidemmälle viety versio. Siinä soitetaan oikealla sähkökitaralla oikeaa biisiä. Opetusta ja tukea on ohjelman puolesta tarjolla hurumykket ja jotkut asiantuntijat pitävät tehokkaimpana soitonopettelunmenetelmänä. En vielä osaa kommentoida enkä mainoksiin uskoa. Olen realistinen pessimisti, kuten eräs kirkkoherra joskus minua kommentoi.
Kaivoin rippilahjaksi saamani instrumentin lapsuudenkotini ullakolta esiin. Vaivalloisen ja pitkän asentamisen jälkeen kokeilin Def Leppardia soittaa jollakin aloittelijan alkeishoukkastasolla ja laite näytti ainakin toimivan. Rock Smith sisältää paljon tunnettuja kappaleita harjoitteluun. Virtuaalisia oppitunteja ja kaikenlaista sälää on pelkän mallistasoittamisen lisäksi. Aion ohjelmaan perehtyä, mutta en totta puhuen olisi hankintaa tehnyt ilman tietoa siitä, että muitakin kiinnostuneita käyttäjiä perheväessä on. Hinta sinänsä, 40 euroa, on täysin naurettava sisältöön verrattuna. Sillä rahalla ei saa vielä paljoa vastinetta, jos lähtee hankkimaan lähiopetusta. Tässä on yksi digin vahvuus, väsymättömät opettajat. Väsymättömistä oppilaista en tiedä, vai minkäköhänlainen vavisuttava sormiakribaatti minustakin vielä tulee. Kymmensormijärjestelmä tuntuu sekin joskus riittävän vaikealta jumpalta.
---
Vointi oli hyvä sikäli, että normaalia raskaamman päivän matkoineen sai suoritettua. Saa nähdä minkälainen takapakki on tulossa päin. Reissussa tulee syötyä moskaa ja se jää helposti päälle matkan jälkeen. Aion välttyä tällä kertaa siitä.
Rocksmith 2014 tuli myös mukaan eräästä isosta vempaintavaratalosta. Taisi olla Suomen viimeinen kappale, sillä en ole sellaista aikaisemmin mistään löytänyt. Ai mikäkö? Joku vuosi sitten sellainen lelu kuin Guitar Hero oli suosittu. Muovisella lelukitaralla muka soitettiin biisiä konsolin kautta. Taisi olla suunnilleen yhden joulun hitti.
RS on tästä pidemmälle viety versio. Siinä soitetaan oikealla sähkökitaralla oikeaa biisiä. Opetusta ja tukea on ohjelman puolesta tarjolla hurumykket ja jotkut asiantuntijat pitävät tehokkaimpana soitonopettelunmenetelmänä. En vielä osaa kommentoida enkä mainoksiin uskoa. Olen realistinen pessimisti, kuten eräs kirkkoherra joskus minua kommentoi.
Kaivoin rippilahjaksi saamani instrumentin lapsuudenkotini ullakolta esiin. Vaivalloisen ja pitkän asentamisen jälkeen kokeilin Def Leppardia soittaa jollakin aloittelijan alkeishoukkastasolla ja laite näytti ainakin toimivan. Rock Smith sisältää paljon tunnettuja kappaleita harjoitteluun. Virtuaalisia oppitunteja ja kaikenlaista sälää on pelkän mallistasoittamisen lisäksi. Aion ohjelmaan perehtyä, mutta en totta puhuen olisi hankintaa tehnyt ilman tietoa siitä, että muitakin kiinnostuneita käyttäjiä perheväessä on. Hinta sinänsä, 40 euroa, on täysin naurettava sisältöön verrattuna. Sillä rahalla ei saa vielä paljoa vastinetta, jos lähtee hankkimaan lähiopetusta. Tässä on yksi digin vahvuus, väsymättömät opettajat. Väsymättömistä oppilaista en tiedä, vai minkäköhänlainen vavisuttava sormiakribaatti minustakin vielä tulee. Kymmensormijärjestelmä tuntuu sekin joskus riittävän vaikealta jumpalta.
---
Vointi oli hyvä sikäli, että normaalia raskaamman päivän matkoineen sai suoritettua. Saa nähdä minkälainen takapakki on tulossa päin. Reissussa tulee syötyä moskaa ja se jää helposti päälle matkan jälkeen. Aion välttyä tällä kertaa siitä.
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Stadin lumo?
Remuttu ja rymytty on tämä päivä täällä pääkaupungissa, jos nyt näin voimakkaita sanoja voi haperoisesta olemuksestani käyttää. Viime vuosina on tullut oltua täällä selvästi aiempaa harvemmin. Edellisestä yöpymisestä Stadissa on tarkemmin laskettuna kulunut kolme ja puoli vuotta.
Pääkaupunkiseutu on ollut sukutarinassa kovasti läsnä vuodesta 1960, jolloin isäni muutti tänne koulun ja työn perässä. Sen jälkeen Vantaa, Helsinki ja Sipoo ovat olleet tavalla tai toisella kuvioissa mukana. Isälleni tämä osa Suomea oli piilaakso, voimaannuttaja jonne hän palasi kerta toisensa jälkeen aiheen suuruudesta riippumatta. Ja hän oli urakoitsijana aivan konkreettisesti rakentamassa vaurastuvaa ja kaupungistuvaa Suomea.
Mainitsemani etäisyys on herättänyt minut pohtimaan omaa suhdettani tähän paikkaan. Helsinki on sisältänyt tavattomasti raikasta eteenpäin vievää vauhtia ja voimaa. Kaikkea on paljon ja liikkuu nopeasti. Aikanaan opiskelupaikkatoivetta ei tarvinnut erikseen juuri miettiä, se oli itsestään selvästi Helsinki. Olen kiitollinen siitä, että se toive sai toteutua.
Ensimmäisenä selkeänä opiskelutoiveena oli valtiotieteen opinnot. Olin kasi- ysiluokkalaisena erittäin kiinnostunut yhteiskunnasta ja siinä mielessä Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tuntui hyvältä haaveelta. Lukion asiantunteva, mutta selkävaivojakin aiheuttava historianopetus sai aikaan orientaatiomuutoksen. Uskonnon ja psykologian puolella oli vilkas meno päällä ja aloin kiinnostua siitä puolesta yhä enemmän. Rippikoulu toteutettiin hienosti. Ihmisen kokemusmaailma alkoi tuntua mielenkiintoisemmalta kuin järjestelmätasojen ihminen. Katua ei ole onneksi tarvinnut ja tokihan yhteiskunnalliset asiat edelleen kiinnostavat ja tuntuva tärkeiltä.
Nuorilta kysytään aina ammattitoiveita. Niitä on yläasteikäisenä vielä kovin vaikea tietää. Kun tarpeeksi tivataan, niin jotakin tulee lopulta sanoneeksi. Tapasin vastata "kirjailija," mikä kuulosti tarpeeksi epämääräiseltä, jotta välttyi jatkokysymyksiltä. "Valtiotieteilijä" oli vastaus, jonka kanssa jouduin hankaliin jatkotilanteisiin, joten siis luovuin siitä vastauksesta. Kirjailijan alasta en tosin tiennyt enkä tajunnut yhtään mitään. Mainitsen tämän tässä oikeastaan vain siksi, että nyt asia vähän huvittaa. Vasta aivan viime aikoina olen hiukan enemmän kiinnostunut kirjoittamisesta ja tajunnut sanojen voiman. Knausgårdin nimen olen maininnut täällä blogissa pariin otteeseen. Hänen tapansa kirjoittaa pysäyttää minut usein . Hän kirjoittaa karun realistisesti arjen asioista. Siis tyyliin, miten syö ruokalusikalla puuroa aamiaisella ja samalla haroo hiuksiaan. Mutta asioissa on kerroksellisuutta. Monesti hän kirjoittaa suoraan minusta ja kokemuksistani. Useinpa vielä sellaista, mitä en ole itse vielä käsitellyt, mutta ehkä jo ollut nupullaan. Silloin välttämättä jotakin uutta ymmärrystä syntyy minussa, jolloin minä muutun. Tätä tarkoitan sanojen voimalla.
Mutta takaisin pääkaupunkiin. Jostain syystä en ole nyt tavoittanut sitä innostuksen sähköä ilmasta, mitä olen aiemmin tavannut löytää helpostikin. Nyt en ole kokenut, että Helsinki olisi herättänyt minua eloon samalla tavalla, kuin se on aiemmin tavannut tehdä. Mistä tämä mahtaa kertoa? Onko syy minussa vai kaupungissa? Näkyykö Suomen totaalinen stagnaatio satunnaisellekin kävijälle näin konkreettisesti? Onko menty epäluovaan puolustusmoodiin, jossa eniten ollaan sisäänpäin kääntyneesti huolissaan oman oksan kestävyydestä?
Vai onko pikemminkin vika minussa? En vain jaksa innostua samoista asioista kuin ennen, uteliaisuuden olemus on muuttunut toisenlaiseksi.
Onko ehkä eniten kuitenkin kysymys siitä, mistä kouhkasin muutama päivä sitten; digitalisoituva yhteiskunta on globaali. Kaikkialla (jos nyt ei aivan Sudaniin asti mennä) on kaikkea. Lämpimässä kodissa takkatulen ja internetin ääressä tavoittaa kaikki tiedot ja palvelut yhtä lailla syrjäkylissä kuin isoissa kaupungissa. Kiertelin hiukan kaupoissa tänään. Kirjakaupassa kysyin Suomi-Norja-Suomi-sanakirjaa. Ei löynyt hyllystä. Parin viikon toimitusajalla saisi tilaamalla kirjan kauppaan . No samallahan tuon itse tilaan netistä suoraan kotiin. Voi tulla nopeamminkin, kun on vain yhtä tuotetta tilaamassa. Sama juttu härvelikaupassa, perushinnat ja valikoimat olivat suht samalla tasolla kuin maallakin. Tai oikeastaan pleikkarituotteita katsellessani päädyin melkeinpä siihen, että kampanjat tekevät maaseutuhinnat hyvinkin kilpailukykyisiksi. Ero tuskin kuitenkaan on kovin merkittävä.
Pääkaupunkiseutu on ollut sukutarinassa kovasti läsnä vuodesta 1960, jolloin isäni muutti tänne koulun ja työn perässä. Sen jälkeen Vantaa, Helsinki ja Sipoo ovat olleet tavalla tai toisella kuvioissa mukana. Isälleni tämä osa Suomea oli piilaakso, voimaannuttaja jonne hän palasi kerta toisensa jälkeen aiheen suuruudesta riippumatta. Ja hän oli urakoitsijana aivan konkreettisesti rakentamassa vaurastuvaa ja kaupungistuvaa Suomea.
Mainitsemani etäisyys on herättänyt minut pohtimaan omaa suhdettani tähän paikkaan. Helsinki on sisältänyt tavattomasti raikasta eteenpäin vievää vauhtia ja voimaa. Kaikkea on paljon ja liikkuu nopeasti. Aikanaan opiskelupaikkatoivetta ei tarvinnut erikseen juuri miettiä, se oli itsestään selvästi Helsinki. Olen kiitollinen siitä, että se toive sai toteutua.
Ensimmäisenä selkeänä opiskelutoiveena oli valtiotieteen opinnot. Olin kasi- ysiluokkalaisena erittäin kiinnostunut yhteiskunnasta ja siinä mielessä Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tuntui hyvältä haaveelta. Lukion asiantunteva, mutta selkävaivojakin aiheuttava historianopetus sai aikaan orientaatiomuutoksen. Uskonnon ja psykologian puolella oli vilkas meno päällä ja aloin kiinnostua siitä puolesta yhä enemmän. Rippikoulu toteutettiin hienosti. Ihmisen kokemusmaailma alkoi tuntua mielenkiintoisemmalta kuin järjestelmätasojen ihminen. Katua ei ole onneksi tarvinnut ja tokihan yhteiskunnalliset asiat edelleen kiinnostavat ja tuntuva tärkeiltä.
Nuorilta kysytään aina ammattitoiveita. Niitä on yläasteikäisenä vielä kovin vaikea tietää. Kun tarpeeksi tivataan, niin jotakin tulee lopulta sanoneeksi. Tapasin vastata "kirjailija," mikä kuulosti tarpeeksi epämääräiseltä, jotta välttyi jatkokysymyksiltä. "Valtiotieteilijä" oli vastaus, jonka kanssa jouduin hankaliin jatkotilanteisiin, joten siis luovuin siitä vastauksesta. Kirjailijan alasta en tosin tiennyt enkä tajunnut yhtään mitään. Mainitsen tämän tässä oikeastaan vain siksi, että nyt asia vähän huvittaa. Vasta aivan viime aikoina olen hiukan enemmän kiinnostunut kirjoittamisesta ja tajunnut sanojen voiman. Knausgårdin nimen olen maininnut täällä blogissa pariin otteeseen. Hänen tapansa kirjoittaa pysäyttää minut usein . Hän kirjoittaa karun realistisesti arjen asioista. Siis tyyliin, miten syö ruokalusikalla puuroa aamiaisella ja samalla haroo hiuksiaan. Mutta asioissa on kerroksellisuutta. Monesti hän kirjoittaa suoraan minusta ja kokemuksistani. Useinpa vielä sellaista, mitä en ole itse vielä käsitellyt, mutta ehkä jo ollut nupullaan. Silloin välttämättä jotakin uutta ymmärrystä syntyy minussa, jolloin minä muutun. Tätä tarkoitan sanojen voimalla.
Mutta takaisin pääkaupunkiin. Jostain syystä en ole nyt tavoittanut sitä innostuksen sähköä ilmasta, mitä olen aiemmin tavannut löytää helpostikin. Nyt en ole kokenut, että Helsinki olisi herättänyt minua eloon samalla tavalla, kuin se on aiemmin tavannut tehdä. Mistä tämä mahtaa kertoa? Onko syy minussa vai kaupungissa? Näkyykö Suomen totaalinen stagnaatio satunnaisellekin kävijälle näin konkreettisesti? Onko menty epäluovaan puolustusmoodiin, jossa eniten ollaan sisäänpäin kääntyneesti huolissaan oman oksan kestävyydestä?
Vai onko pikemminkin vika minussa? En vain jaksa innostua samoista asioista kuin ennen, uteliaisuuden olemus on muuttunut toisenlaiseksi.
Onko ehkä eniten kuitenkin kysymys siitä, mistä kouhkasin muutama päivä sitten; digitalisoituva yhteiskunta on globaali. Kaikkialla (jos nyt ei aivan Sudaniin asti mennä) on kaikkea. Lämpimässä kodissa takkatulen ja internetin ääressä tavoittaa kaikki tiedot ja palvelut yhtä lailla syrjäkylissä kuin isoissa kaupungissa. Kiertelin hiukan kaupoissa tänään. Kirjakaupassa kysyin Suomi-Norja-Suomi-sanakirjaa. Ei löynyt hyllystä. Parin viikon toimitusajalla saisi tilaamalla kirjan kauppaan . No samallahan tuon itse tilaan netistä suoraan kotiin. Voi tulla nopeamminkin, kun on vain yhtä tuotetta tilaamassa. Sama juttu härvelikaupassa, perushinnat ja valikoimat olivat suht samalla tasolla kuin maallakin. Tai oikeastaan pleikkarituotteita katsellessani päädyin melkeinpä siihen, että kampanjat tekevät maaseutuhinnat hyvinkin kilpailukykyisiksi. Ero tuskin kuitenkaan on kovin merkittävä.
maanantai 12. lokakuuta 2015
Mannerheimintiellä yllättäen
Aamulla heräsin aivan solmussa. Pää oli tokkurassa ja joka paikkaa vaivasi heikkous ja särky. Määrätietoisten lähimmäisten seurauksena olin kuin Lemminkäinen, jonka äiti kokosi hänet pienistä palasista ja sai puhallettua tähän elon hengen (meniköhän se aivan noin). Annettiin ravintoa, lääkettä, ja kahvia. Eri vaiheiden kautta edettiin niin, että kirjoitan tätä tekstiä hotellissa Mannerheimintiellä synnyinkaupungissani. Eli matkaan päästiin ja perille selvittiin ilman suurempia vastoinkäymisiä. Vointi on nyt illalla kohtuullisen hyvä. Venymistä on tapahtunut.
...
Merkel alkaa olla vaikeuksissa omiensa parissa. Parissa viikossa saksalaisten asenne pakolaisia kohtaan on muuttunut jyrkästi. Kansa alkaa olla sillä kannalla, että tulijoita on nyt tarpeeksi. Toivottavasti Merkelin vahva asema säilyy, sillä hän on tämän hetken Euroopassa keskeinen kokoava voima. Hänen kaatumisensa olisi valtava katastrofi.
Suomessa irakilaiset turvapaikan hakijat ovat osoittaneet mieltään, koska suomalaiset pitävät Irakia ainakin tietyiltä osin turvallisena maana, josta ei tarvitse turvapaikkaa lähteä hakemaan. Tarkennukset näistä alueista tulevat lähipäivinä. Kantasuomalaisista tuskin tuntuu hyvältä, että täällä osoitetaan mieltä ikäänkuin suomalaisviranomaisilla ei olisi toimivaltaa omassa maassa. Monen mielestä mielenosoittajat saisi lähettää kotiinsa saman tien tai ainakin rähinöitsijät.
Suomen kannalta tilanne on hankala, koska se on liiankin suosittu paikka hakea turvapaikkaa. Joinakin viikkoina Suomi on Saksan ja Ruotsin jälkeen ollut kolmanneksi suosituin maa. Pitää muistaa, että Ruotsin väkiluku on kaksinkertainen ja Saksan viisitoistakertainen. Kantokyky kertakaikkiaan loppuu jossakin vaiheessa..
Tänään esitettiin kuvia, joissa pakolaiset olivat mukana haravointitalkoissa. Se näytti hyvältä. Ulkomaalaiset saivat tekemistä, suomalaiset apua arkeen. Voisiko turvapaikanhakijoita jopa velvoittaa talkootyöhön? Se voisi erottaa jyviä akanoista oikealla tavalla. Joka turvaa tarvitsee, jaksaa varmasti haravaakin heiluttaa. Kielen opettelu jo varhaisvaiheessa kuuluu myös asiaan. Kielemme on haasteellinen, mutta selviytymisen keskeinen edellytys.
...
Merkel alkaa olla vaikeuksissa omiensa parissa. Parissa viikossa saksalaisten asenne pakolaisia kohtaan on muuttunut jyrkästi. Kansa alkaa olla sillä kannalla, että tulijoita on nyt tarpeeksi. Toivottavasti Merkelin vahva asema säilyy, sillä hän on tämän hetken Euroopassa keskeinen kokoava voima. Hänen kaatumisensa olisi valtava katastrofi.
Suomessa irakilaiset turvapaikan hakijat ovat osoittaneet mieltään, koska suomalaiset pitävät Irakia ainakin tietyiltä osin turvallisena maana, josta ei tarvitse turvapaikkaa lähteä hakemaan. Tarkennukset näistä alueista tulevat lähipäivinä. Kantasuomalaisista tuskin tuntuu hyvältä, että täällä osoitetaan mieltä ikäänkuin suomalaisviranomaisilla ei olisi toimivaltaa omassa maassa. Monen mielestä mielenosoittajat saisi lähettää kotiinsa saman tien tai ainakin rähinöitsijät.
Suomen kannalta tilanne on hankala, koska se on liiankin suosittu paikka hakea turvapaikkaa. Joinakin viikkoina Suomi on Saksan ja Ruotsin jälkeen ollut kolmanneksi suosituin maa. Pitää muistaa, että Ruotsin väkiluku on kaksinkertainen ja Saksan viisitoistakertainen. Kantokyky kertakaikkiaan loppuu jossakin vaiheessa..
Tänään esitettiin kuvia, joissa pakolaiset olivat mukana haravointitalkoissa. Se näytti hyvältä. Ulkomaalaiset saivat tekemistä, suomalaiset apua arkeen. Voisiko turvapaikanhakijoita jopa velvoittaa talkootyöhön? Se voisi erottaa jyviä akanoista oikealla tavalla. Joka turvaa tarvitsee, jaksaa varmasti haravaakin heiluttaa. Kielen opettelu jo varhaisvaiheessa kuuluu myös asiaan. Kielemme on haasteellinen, mutta selviytymisen keskeinen edellytys.
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
Noloako?
Kimistä on tullut öööö.... viihdyttävä formulakuski. Jäämies on sulanut melkoiseksi soheltajaksi. Hirmuisesti tekee virheitä, ilmeisesti yrittää vähän liikaa. Viimeisellä kierroksella ajoi tänään toisen suomalaisen päälle ja pilasi tämän ja oman kilpailunsa. Valtterin (tai Kimin) palkintopallipaikka meni siinä. Harmi. Ferrarin tallipäällikkö oli puolestaan aivan onnensa kukkuloilla Kimin taistelusta. Lajille tällaiset kovat taistelut luovat mielenkiintoa.
...
Suomen hehkutetut kaikkien aikojen EM-karsinnat on nyt käyty. Pieleen meni vaikka yritys oli kova. Neljän tappion jälkeen tuli neljä tappiotonta ottelua. Jotain vaikutusta oli valmentajavaihdoksella. Omasta puolestani väliaikainen valmentaja olisi saanut jäädä pidemmäksikin aikaan. Erikoista oli se, että joukkueen kapteeni Moisander jätettiin penkille. Niin ei tavata tehdä. Mutta maajoukkueissa kenelläkään ei ole itsestään selvää paikkaa. Moisander on aika huono puolustamaan, hän häviää jatkuvasti pääpalloja ja antaa välillä aivan hirveitä virhesyöttöjä suoraan vastustajan lapaan. Suomen kaltainen joukkue tarvitsee Hyypiän ja Tihisen kaltaisia hirviä, jotka voittavat kaksinkamppailuja. Huvittavaa oli se, että toppari Arajuuri paitsi jyräsi puolustuksessa, teki myös Suomen ainoan maalin.
Voinnissa on huolenaiheita. Alkava viikko täytyy ottaa levon kannalta.
...
Suomen hehkutetut kaikkien aikojen EM-karsinnat on nyt käyty. Pieleen meni vaikka yritys oli kova. Neljän tappion jälkeen tuli neljä tappiotonta ottelua. Jotain vaikutusta oli valmentajavaihdoksella. Omasta puolestani väliaikainen valmentaja olisi saanut jäädä pidemmäksikin aikaan. Erikoista oli se, että joukkueen kapteeni Moisander jätettiin penkille. Niin ei tavata tehdä. Mutta maajoukkueissa kenelläkään ei ole itsestään selvää paikkaa. Moisander on aika huono puolustamaan, hän häviää jatkuvasti pääpalloja ja antaa välillä aivan hirveitä virhesyöttöjä suoraan vastustajan lapaan. Suomen kaltainen joukkue tarvitsee Hyypiän ja Tihisen kaltaisia hirviä, jotka voittavat kaksinkamppailuja. Huvittavaa oli se, että toppari Arajuuri paitsi jyräsi puolustuksessa, teki myös Suomen ainoan maalin.
Voinnissa on huolenaiheita. Alkava viikko täytyy ottaa levon kannalta.
lauantai 10. lokakuuta 2015
Kylmää kyytiä
Elinen pieni teksti jäi matkan varrelle johonkin bittiavaruuteen.
...
Kylmä sää sai jatkoa tänäänkin. Miinuksella oltiin kovasti. Toimintakyky oli heikko, joskaan en suurempia edes päivältä odottanut. Jo aikanaan ennen sairastumista huomasin sen, että ulkolämpötilan laskiessa elimistö menee jotenkin lakkoon. Ja silti sisällä lämpötila ei miksikään ole muuttunut. Kummallista. Myöskään ilman kosteusprosentissa en huomaa mitään suurempaa eroa.
Lapsellista puolta itsessäni olen yrittänyt itsestäni kaivaa esiin palaamalla. Pelasin Playstationilla FIFA 16:ta ja sen Ultimate teamia. Ideana on käydä kauppaa ja kerätä joukkue, valmistella se peleihin ja pelata. Välillä tuntui, että leikki on tästä hommasta tosi kaukana. Viimeiseen asti pitää hioa joukkuetta ja sen kemiaa. Aloitin kymmenennestä divisioonasta (jossa olen vieläkin tukevasti) ja siellä jo kylmää kyytiä. Tuli joukkueita vastaan, jossa pelaa Lewandovskin tasoisia pelaajia. Kymmenssä minuutissa omissa yläkulmissa oli kolme osumaa. Siitä oli leikki kaukana. Häviäminen on hirveää!
Oikeasti online-pelaaminen on aika mahtavaa. Pelaan samaa peliä jonkun tuntemattoman kanssa, joka saattaa olla vaikka Tanskassa tai Englannissa. Globaalissa pelissä seura ei koskaan lopu. Koska en ole paljon tällaiseen aiemmin tutustunut, sain ystävällisesti apua juniorilta. Pelissä pitää tietää ja osata tosi paljon. Pelin toiminnot ja ohjeet ovat kaikki englanniksi. En käsitä miten nuoretkin fanit pystyvät pelaamaan täysipainoisesti vaikka kielitaitovaatimukset ovat tosi kovat. Ilmeisesti tarve tekee mestarin, se opetellaan mikä on välttämätöntä. Ajankäytöllisesti nämä ovat tietenkin aika ongelmallisiakin. Ulkomaailma lakkaa olemasta, kun uppoutuu pelaamaan. Ajantaju katoaa ja sitä katoaa omaan kuplaansa.
...
Kylmä sää sai jatkoa tänäänkin. Miinuksella oltiin kovasti. Toimintakyky oli heikko, joskaan en suurempia edes päivältä odottanut. Jo aikanaan ennen sairastumista huomasin sen, että ulkolämpötilan laskiessa elimistö menee jotenkin lakkoon. Ja silti sisällä lämpötila ei miksikään ole muuttunut. Kummallista. Myöskään ilman kosteusprosentissa en huomaa mitään suurempaa eroa.
Lapsellista puolta itsessäni olen yrittänyt itsestäni kaivaa esiin palaamalla. Pelasin Playstationilla FIFA 16:ta ja sen Ultimate teamia. Ideana on käydä kauppaa ja kerätä joukkue, valmistella se peleihin ja pelata. Välillä tuntui, että leikki on tästä hommasta tosi kaukana. Viimeiseen asti pitää hioa joukkuetta ja sen kemiaa. Aloitin kymmenennestä divisioonasta (jossa olen vieläkin tukevasti) ja siellä jo kylmää kyytiä. Tuli joukkueita vastaan, jossa pelaa Lewandovskin tasoisia pelaajia. Kymmenssä minuutissa omissa yläkulmissa oli kolme osumaa. Siitä oli leikki kaukana. Häviäminen on hirveää!
Oikeasti online-pelaaminen on aika mahtavaa. Pelaan samaa peliä jonkun tuntemattoman kanssa, joka saattaa olla vaikka Tanskassa tai Englannissa. Globaalissa pelissä seura ei koskaan lopu. Koska en ole paljon tällaiseen aiemmin tutustunut, sain ystävällisesti apua juniorilta. Pelissä pitää tietää ja osata tosi paljon. Pelin toiminnot ja ohjeet ovat kaikki englanniksi. En käsitä miten nuoretkin fanit pystyvät pelaamaan täysipainoisesti vaikka kielitaitovaatimukset ovat tosi kovat. Ilmeisesti tarve tekee mestarin, se opetellaan mikä on välttämätöntä. Ajankäytöllisesti nämä ovat tietenkin aika ongelmallisiakin. Ulkomaailma lakkaa olemasta, kun uppoutuu pelaamaan. Ajantaju katoaa ja sitä katoaa omaan kuplaansa.
perjantai 9. lokakuuta 2015
Pelottava päivä
Maailmanrauhan kannalta päivä on ollut tosi huolestuttava. Putiniin aivoituksia on arvuuteltu pari vuotta. Toimet Syyrian suunnalla ovat nyt näyttäneet, että Putin haluaa sotaa. Puheet tietenkin menevät aivan ristiin tekojen kanssa, kuten tähänkin saakka. Hän on väittänyt taistelevansa Isisiä vastaan, mutta todellisuudessa hän on taistellut Assadin puolella liittoutuneiden joukkoja vastaan. Tästä on näyttöä. Huolestuttava juttu on se, että Venäjä on tarkoituksella provosoinut Turkkia tekemällä alueloukkauksia sen ilmatilaan. Turkki on Nato-maa ja näillä on viidennen artiklan mukaan velvollisuus puolustaa kumppaneitaan. Pessimistin mukaan tämä tarkoittaa sotaa. Natollakaan ei ole vaihtoehtoja, jos Venäjä kerjää sitä. Näin hankalaa maailmanpoliittista tilannetta ei ole ollut sitten 1960-luvun.
---
Kätilöillä on suuri valta tässä maassa. Ensin he käänsivät pääministerin pään. Sitten he veivät duunarinaiset demarien gallupkannattajiksi. Vielä kun duunarimiehet osoittivat pettymyksensä perussuomalaisille, niin valtava gallup-siirtymä oli valmis. Soinilaisilla gallupsijoitus romahti viidenneksi, jopa vihreiden taakse. Soinia on näkynyt hyvin vähän. Oikein ei ole ollut selvillä, miten hän ulkoministerinä profiloituu. Eikä perussuomalaisten keskinäinen kahinointi ole asiaa helpottunut. Onko puolue hajoamassa? SDP:n kannatuksesta olen yllättynyt, kuten eilisestä kirjoituksesta voi päätellä. Taisi olla kannatuksen nousu tällä kerralla muuta kuin omaa hyvyyttä.
---
Romania - Suomi oli huikea ottelu 55000;n fanaattisen katsojan edessä. Romania on rankingissa sijalla 13 ja on sellaisten jättien kuin Hollanti ja Italia edellä. Jo useamman ottelun ajan on ollut nähtävissä, että Suomella on nyt tietyt peruskivet kunnossa. Mikään joukkue ei pärjää ilman hyvää maalivahtia ja maalintekijää. Nyt ne on Suomella. Pelijärjestelmä on nyt sellainen, jonka jokainen osaa jo luonnostaan. Lisäksi taisteluilmekin oli loistava.
---
Keskustelin lääkärin kanssa hoitojen jatkosta. Selvää vastausta ei vielä tullut, mutta liioin kiire ei ole. Enemmänkin kyse oli joistakin veriarvoista, joista oli ollut huolta. Nyt oli asiat sikäli kunnossa. Päivän voimat paranivat iltaa kohti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)