Eduskuntakeskustelua ja nettihurmosta

Jotenkin  taas päädyin kuuntelemaan eduskunnan keskustelua. SDP:n puheenvuoro tuli Timo Harakan suulla. Olikin melkoinen pohjanoteeraus, hirveimpiä tyhmän populismin ilmentymiä, mitä olen koskaan kuullut. Tyylilaji oli sopimaton ja sisältö tyhjä. Kaikkea liikkuvaa ammuttiin, mutta mitä oli antaa tilalle, eipä paljoa. Harakoille meni. Lisäksi paljastui, että Harakka ei ollut lukenut moittimaansa Sipilän tekstiä loppuun saakka. Rinne, Lindtman, Heinäluoma ja Gustafson olivat melkeinpä yhtä heikkoja omissa sähinöissään. Synkkä on SDP:n tulevaisuus, jos tässä on se, mitä se pystyy esittämään.  Eipä vasemmistoliitonkaan puheenvuoroa  työajan lyhentämisestä samalla palkalla voi mitenkään käsittää tässä tilanteessa.

Oppositiosta kristillisdemokraatit ja RKP esittivät kritiikkinsä pääasiassa rakentavassa hengessä. Nyt tarvitaan juuri yhteistyöasennetta, ei repivää populismia. Erikseen täytyy vilpittömästi mainita se, että Arhinmäki esitti asiallisen puheenvuoron valtionyhtiöiden myymisestä. Päivi Räsänen painotti asiallisesti harmaan talouden torjuntaa. Siihen sijoitetut miljoonat tulevat moninkertaisina takaisin.

---
Olen ollut viime aikoina riemastunut  parista nykyään varsin arkisesta asiasta, internetistä ja televisiosta.  Olen syvällisemmin ymmärtänyt, miten mullistava merkitys näillä on demokratian, tasa-arvon ja ihmisten välisten suhteiden kannalta.

Valtaosa maailman yhteiskunnista on tavalla tai toisella luokkayhteiskuntia. Ihmiset elää porskuttavat hyvin eri lähtökohdista. Varallisuus on usein määrittelevä tekijä, samoin koulutus tai sosiaaliluokka yleensä. Lisäksi monissa yhteiskunnissa on hankalia valtarakenteita, jossa tiedonkulkua ja ilmaisuvapautta rajoitetaan tarkoituksellisesti vallanpitajien toimesta eri tavoin.

Netti mahdollistaa tasa-arvoisuutta monella tavalla. Yksi on alueellinen tasa-arvo. Maaseudullakin, tuolla jossakin, pystytään seuraamaan aikaa vähintään yhtä hyvin kuin Manhattanilla tai Lontoossa. Tämähän olisi ollut täysin käsittämätöntä muutama vuosikymmen sitten, jolloin tieto tuli lähinnä vanhoista koulukirjoista ja sanomalehdistä. Nyt saa vaikka koko päivän lukea sanomalehtiä ja muuta mediaa aivan ilmaiseksi ja millä kielellä tahansa.

Muutos pätee myös työntekoon. Asuminen ja työnteko eivät etätyön myötä enää liity toisiinsa kuten aiemmin. Monet tehtävät pystytään hoitamaan paikkakunnasta riippumatta. Voi toki olla, että digitalisaatioon on asetettu liiankin suuria odotuksia, mutta monelle bloggaaminen on leipätyö. Mainokset menevät kaupan.

Monien palveluiden kohdalla netti on tuonut mullistuksen. Monet viranomaispalvelut pystytään hoitamaan kotoa käsin. Esimerkkinä tästä ovat KELA:n palvelut. Vähemmän tarvitsee luukulla notkua, kun asiat hoituvat netin ja puhelun avulla. Passinkin pystyy uusimaan netin kautta. Pankkiin ei ole ollut asiaa moneen vuoteen. Nettikaupat palvelevat ympäri vuorokauden. Tavaraa saa helposti vaikka maailman ääristä asti. Ruokakauppa on vielä kehittelyvaiheessa. Sitä on vielä vaikea saada kannattamaan, mutta eiköhän siihenkin konseptit löydy.

Netti on tuonut monet digitaaliset palvelut ilmaiseksi kansalaisten ulottuville. Rahastaminen on melko vähäistä, muutamalla eurolla voi saada laajojakin sisältöjä, kuten sanakirjoja ja äänitteitä. Laite- ja käyttökustannukset ovat lähes olemattomia.

Oma asiansa on some. Eräs kuuluisa ohjelma on tuonut ihmisten välisen yhteyden aivan uudelle tasolle. Ihmiset liittyvät yhteen ja saavat aikaan vallankumouksia. Ystävyyden käsite on suorastaan muuttunut.Nyt sekään ei ole ajasta ja paikasta riippuvaista kuten aiemmin. Nyt voidaan seurata vaikkapa lapsuuden ystävien elämää, jotka nykyään elävät toisella puolella maailmaa. Kuvapuheiluilla voidaan pitää yhteyttä kavereihin tai järjestää kokouksia ulkomaita myöden.

Yhden asian otan vielä esille tässä poikkeuksellisessa nettihurmiossani. Varmasti tulee joskus valaistua varjopuoltakin. Aktiivisen kansalaisuuden kannalta muutos on merkittävä. Mediaa on pidetty vallan vahtikoirana. Netti tehostaa tätä ilmiötä. Tekemiset ja tekemättömyydet tulevat näkyville. Itsekin saan tässä osallistua eduskunnan istuntoon ja kommentoida ajatuksia jopa näin julkisesti. Aikaisemmin tämäkään ei olisi ollut mahdollista.
---
Vointi on ollut puolihyvä.

Yliopisto ja mamut

Huolestuneena seuraan yliopistojen kehitystä. Yliopistot ovat perinteisesti ylimmän sivistyksen kantajia ja jakajia yhteiskunnassamme. Näissä sivistysyliopistoissa tutkimus ja opetus ovat kulkeneet rinnakkain käsi kädessä. Kansakunnan älymystö on saanut yliopistosta hyvän pohjan toimia yhteiskunnan vaativissa tehtävissä eettisesti vahvoina ja vastuullisina yksilöinä. Näitä teemoja on pitänyt esillä esim. arvostettu emeritusprofessori Kari Uusikylä.

Tehokkuuden ja äärimmäisen suorittamisen vaatimus ei suoraan sovi yliopistoihin kovin hyvin. Sivistys ei ole jotakin, mitä voidaan liukuhihnalta asentaa ihmisiin. Toki sen omaksuminen vaatii motivaatiota ja kovaa työtä, mutta se vaatii myös joutenoloa, kypsyttelyä ja muuta elämää.

Seuraan yliopiston elämää aika läheltä, sillä minulla on etuoikeus katsoa sivusta sekä opiskelijan että opettajan näkökulmaa. En ole varma, ovatko asiat aivan tasapainossa nyky-yliopistossa. Varsinkin tutkimus kärsii ajan hektisyydestä. Opiskelijoita on paljon opettajiin suhteutettuna, mistä tietenkin myös oppiminen kärsii. Jatkuvat organisaatiouudistukset ("kehittäminen") syövät voimavaroja. Nytkin on jo esimerkkejä siitä, että kyvykkäät opettajat lähtvät ulkomaille toisenlaisiin olosuhteisiin töihin.

Sitäkin mietin, että jos jo nyt ollaan tiukilla, niin miten on viiden vuoden kuluttua, johon mennessä esimerkiksi Helsingin yliopistosta saa lähteä 1200 työntekijää. Mitä tapahtuu sivistysopiston rippeille?

---

Aamupäivällä ja päivällä oli virkeyttä ja energiaa aivan hyvin. Illalla tulikin sitten melkoinen stoppi. Yhdeksän maissa nukahdin ja kahdelta heräsin. Nyt yön hiljaisuudessa kirjoittelen blogia ja telkkari on päällä.

Pakolaisiltaa olen katsonut Watsonilta  jälkijunassa. Ensimmäinen vaikutelma on tietty toivottomuus, ihmiset ovat kerrassaan liian erilaisista lähtökohdista kohdatakseen toisensa. Toisaalta se, että iso joukko saadaan samaan keskusteluun on jo arvo sinänsä. Ohjelmassa on paljon valitusta, miten mikäkin asia on pielessä, mutta paljon tulee esiin myös hyviä ja toimivia käytänteitä. Vapaaehtoisia kantasuomalaisia on aktivoitunut kotouttamiseen, mikä on hieno juttu. Ulkomaalaistaistaisilla on kova motivaatio oppia Suomea ja päästä töihin. Pakolaisista ja muista mamuista kannattaa pitää hyvää huolta. Näiden ihmisten työvoimaa yhteiskuntamme hyväksi tullaan vielä tarvitsemaan.
---

Radiokokemus

Kuka on Suomen eniten ristiriitaisia ajatuksia herättävä ihminen? Kenties Paavo Väyrynen tai Jari Sarasvuo? Molemmat puhuvat paljon itsesään, mutta Väyrynen ei tiettävästi koskaan ole myöntänyt olevansa värässä. Sarasvuo on.

Sarasvuon radiomonologi on palannut Yle Puheen ohjelmistoon. Omakin suhtautuminen Sarasvuohon on ristiriitainen. Voiko sellainen olla häiritsemättä, kun ottaa itsensä, oman kohtelunsa ja saavutuksensa esiin puheessaan ainakin 20 kertaa? Toisaalta Sarasvuo laittaa itsensä tosi alttiiksi ja käyttää omaa tuskaansa ymmärryksen lisäämiseen. Sitä puolta Sarasvuosta kuuntelen hyvin tarkasti. Hän uskaltaa mennä sellaisten rajojen ylitse, minne yleensä ei tohdita mennä. Hän ei todellakaan mene siitä, mistä aita on matalin. Hän ottaa mitä raskaimmalla tavalla turpaansa ja nousee ylös naama mudassa. 

Viikon jaksossa Sarasvuo määritteli elämän tarkoitukseksi rakastamisen, palvelemisen ja leikkimisen. Paljon huonompiakin kyhäelmiä on nähty. Rakastamisella hän tarkoittanee sekä eros että agape-rakkautta, siis miehen ja naisen välistä ns. romanttista rakkautta mutta myös kärsivän auttamista eri tavoin. Palvelu on työnsä suorittamista hyvin. Leikkimisen taito puolestaan on merkki siitä, että ei ole katkeroitunut, että on antanut antaneeksi. Tärkeää olisi Sarasvuon käsityken mukaan pitää nämä tasapainossa.

Paljon muitakin voimallisia ajatuksia Sarasvuo toi esille ohjelmassaan. Niitä olisi mukava kommentoida laajemminkin, mikä tässä yhteydessä on mahdotonta. Ehkä näihin tulee palattua vähitellen.

Hiukan ärsyttävästä karismastaan huolimatta pidän häntä tällä hetkellä yhtenä merkittävimpänä "teologina" Suomessa. Näin siitä huolimatta, että hän ei käsittääkseni  edes miellä itseään uskonnolliseksi. Perinteisista auktoriteeteista, piispoista ja filosofeista löytyy kovin vähän sellaisia, joilla on jotakin sanottavaa sellaisista teologian ydinkäsitteistä kuten armo, anteeksiantamus, palveleminen ja synti. Kunnon jyrähdykset puuttuvat, toisin kuin 90-luvulla. Suomi tuntuu olevan tällä hetkellä jotenkin seisovin jaloin paitsi taloudellisesti myös henkisesti. Liberaalin eliitin mukaan tasa-arvo on ainoa pyhä arvo, josta saa jotakin sanoa. Toisessa laidassa sysimusta rahvas, jota motivoi "rautaa kaikille rajoille-ajattelu," siis viha ja pelko. Kumpikaan ryhmä ei uskalla katsoa tulevaisuuteen. Suuri osa kansasta on hämmentyneenä näiden välimaastossa. Kunnon keskustelua on vaikea saada aikaan. 

Sarasvuo on pitkälti poiminut "teologiansa" amerikkalaisista itsensäkehittämisoppaista. Taustalla on kalvinismia lähellä olevia ajatuksia. Amerikkalaiseen henkeen liittyy onnen etsiminen kovalla työllä ja itsensä kehittämisellä. Nämä ovat mielestäni erittäin arvokkaita ajatuksia ja kyllä niitä kelpaa Suomeenkin tuoda vauhdittamaan ja kehittämään meitä. Tästä Sarasvuota kiittäisin ja kunhan muistaa, että onni ja menestys ei tarkoita rahaa. 

---

Vointi on ollut selkeästi edellipäiviä virkeämpi. Toivottavasti en rehkinyt yli voimien. Niin ja toteutin lupaukseni. Kävin ottamassa syksyn mystistä valoa talteen.

Sarasvuon ohjelma

Mikkelinpäivän karkelot

Uskomattoman upea syksyinen päivä oli tänään! Värit nousivat tavattoman rikkaasti esiin. Syksyn valo on kuulas ja salaperäinen. Aurinko ikäänkuin virnuilee ilmeikkäästi, Miksi en viitsynyt kuvaamalla ottaa värejä talteen? Huomenna teen parannuksen, jos sää sallii, Tämä oli lupaus.
---
Olo on uninen, johtui vajaasta yöunesta. Vuorokausirytmi on nyt hiukan sekaisin.
---
Veikkausliiga on huikean jännittävässä vaiheessa. Kuuden vuoden HJK-hallinnan jälkeen on mahdollista, että mestari on vaihteeksi joku muu. Nyt jos koskaan on hyvä innostua sellaistenkin, jotka eivät aiemmin ole matseissa käyneet ja jos paikalle ei pääse niin ISTVstä näkee kaikki ottelut pientä korvausta vastaan.

Kävin tilastoja läpi ennakoiden tulevia otteluita. Tilastojen perusteella RoPS on edelleen lievä suosikki, vaikka SJK hoitikin oman pelinsä tosi mallikkaasti tänään. Myös Klubi oli mainiossa vireessä, joten sekin on vielä kisassa mukana muiden niin salliessa.
---
Mikkelinpäivän Nojatuolikirkossa vierailin tänään.  Siis tosiasiassa olin kotona telkkarin ääressä. Nojatuolikirkko on matalan kynnyksen tv-kirkko, jossa vieraat keskustelevat vapaasti päivän teemoista. Mikkelinpäivä on perinteisesti lasten pyhä. Tällä kerralla aikuiset puhuivat lapsista, lapsia ei ollut paikalla, mikä ei oikeastaan haitannut.  Leppoisan ohjelman vieraana oli gospellegenda Pekka Simojoki, jonka karisma sen kuin kasvaa iän myötä. Vahvasti eletty elämä näkyy hänessä hurjana voimana, eikä hän ei ole falski. Hän osasi omissa puheenvuoroissaan kiteyttää tosi tärkeitä asioita. Olkoon vapaasti tiivistettynä näin:

"Kyynistyminen on kamalaa, tärkeää on kyky innostua. Asioita on elettävä 

ei vain analysoitava. Uskalla heittäytyä rohkeasti elämään."

Nin väkevästi sanottu, että analyysi on turhaa.

Mitä raha on?

Dokventuresin suuri ystävä en ole koskaan ollut. Liian rasvainen meininki. Markkinataloudesta käyty keskustelu oli kuitenkin mielestäni oikein laadukas ja kiinnostava. Professori, taloustieteilijä Mika Pantzar on viime aikoina ollut usein esillä asiantuntijana eri keskusteluissa. Niin nytkin. Hän on aika radikaalin markkinatalouden kannattaja, mutta riittävän selkeäsanainen ja inspiroiva ollaksen hyvä keskustelija.

Hän korostaa markkinatalouden itseohjautuvuutta, ilmiötä mitä meidän ajassamme digitalisaatio korostaa. Esimerkkeinä tästä ovat uudet palveut, kuten Über ja Bitcoin. Monet asiat, kuten rahan olemus tulevat uuden pohdinnan alaiseksi. Mitä raha oikeastaan on?  Yksi uusi ilmiö on kryptovaluutat, jossa raha ei ole riippuvainen keskupankista, vaan on hajautettu tietoverkkoihin. Niin sanottuja värikkäitä kolikoita syntyy, jossa tiettyä rahaa voi käyttää vain tiettyyn tarkoitukseen. Tämä puolestaan synnyttää erillismarkkinoita markkinatalouden rinnalle. Aika korkealentoista, mutta joissakin asioissa jo täyttä totta.

Sitäkin on hauska pohtia, miten maailmassa on paljon enemmän velkaa kuin rahaa. Vaikea asia tajuttavaksi. Kuulostaa pyramidihuijaukselta, jossa mukaantulijat maksavat hajautetusti ylempänä olevien rikastumisen.

Kaikkiaan markkinataloutta on vaikea täysin tuomita. Maailman köyhyys on puolittunut vuodesta 1990 lähtien.
---
Väsypäivien luetteloon meni tämäkin päivä. En tiedä, missä vaiheessa asiasta pitäisi huolestua. Voi olla, että yksi syy on lisätty liikunta. Tällä viikolla olen liikkunut aiempaa enemmän. Toisaalta suoritustaso on jo viikon tekemisellä parantunut, ainostaan tuo mokoman väsy.

Kontrolli

Kolmentoista sytostaattikuurin jälkeinen kontrollikäynti oli vuorossa tänään. Lääkäri oli sellainen, joka minua on hoitanut viimeksi kaksi ja puoli vuotta sitten eli oli varsin luonnollista että hän oli aika pihalla tilanteestani. Sairaalan kunniaksi täytyy sanoa, että minua viime ajat hoitaneelle lääkärille yritettiin kovasti saada aikaa, mutta se ei vain onnistunut eri syistä, lähinnä työpaineesta johtuen.

Tilannekuva saatiin selvitettyä ja yhdessä lääkärin kanssa pohdimme jatkoa. Pääasiassa uutiset olivat myönteisiä. Hoito on kannattanut, vaikka on sillä hintansakin ollut. Nyt jäädään syövän kohdalta   tarkkailemaan tilannettaa. Kuvauksia tullaan jatkamaan säännöllisesti.

Kova oli lataus, kolme tuntia tuli nukuttua kuin tukki käynnin jälkeen. Lääkärikäynnille mentäessä täytyy aina olla valmistautunut huonoihinkin uutisiin. Siihen ei taida tottua koskaan. Onneksi helpottavia viestejä on usein ollut vastassa.  

Kuntoutusta ja naapurin murheita

Mukava päivä oli. Tuntuu siltä, että jotakin uutta ymmärrystä ja osallisuutta on ilmassa. En vielä oikein tiedä, mitä kaikkea siihen sisältyy, mutta mieli oli tänään pikemminkin keväinen kuin syksyinen. Knausgårdia olen nauttinut kohtuullisissa määrin. Sillä lienee oma vaikutuksensa mielialaan. Hänen tekstinsä innostaa kirjoittamaan ja toisaalta on niin loistavaa, että tajuaa omat rajansa aika äkkiä. Hän kuvaa omaa mielenmaailmansa kehittymistä nuoruusiässä niin rehellisen realistisesti, että sieltä löytää oman elämänsä sanoittamattomia mustia ja valkoisia nurkkia runsain määrin. Omalla vastuulla kukin Knausgårdiin tarttukoon. En uskalla suositella.  

Pientä piristymistä fyyisessä voinnissa on nähty. Sytostaattien jälkeinen kuntokuuri on alkanut, hyvin varovasti toki. Tarkoituksena on saada kuntoa huomattavasti ylöspäin, vaikka penkkipunnerrunennätyksistä ja maratoneista taitaa olla turha haaveilla. Vaellus patikoiden tai maastopyörällä ensi kesänä voisi olla mahdollisuuksien rajoissa kaiken napsahtaessa kohdilleen. Vaarana on liika innostuminen ja itsensä rasittaminen, jolloin kunto menee entistä huonommaksi.

Venyttely on tuntunut erityisen hyvältä. Pientä lihaskuntoharjoittelua on myös aloiteltu. Lihasmassa on liikkumattomuudesta johtuen pienentynyt tosi paljon, joten työtä riittää. Aerobista on kokeiltu muutaman kymmenen minuutin kuntopyörälenkeillä. Vinkkinä kiinnostuneille, että venyttely- ja lihaskuntoharjoitteluun löytyy valmiita sovelluksia ainakin Android-maailmassa.
---
Mielenkiinnolla olen seurannut Norjan yhteiskunnallista keskustelua. Tänään julkaistiin sikäläinen puolustuspoliittinen selonteko, jossa katsotaan tulevaisuuteen. Venäjän uhka on Norjassa otettu erittäin vakavasti.

Norjassa puolustuskapasiteetti halutaan tietenkin käyttää mahdollisimman tehokkaasti myös uudessa tilanteessa. Tämä johtaa väistämättä rakenneuudistuksiin. Toistakymmentä varuskuntaa tyhjennetään ja ihmisiä on vaarana jäädä vaille työtä. Kovasti kuulostaa tutulta. Suomessa samankaltaisia asioita tehtiin pari vuotta sitten. Ei rahaa ole loputtomasti edes maailman rikkaimmassa maassa, mikä on hyvä muistaa kun täällä takkuamme omien asioidemme kanssa. Resursseista on aina niukkuutta ja oppositio kitisee. Eikä Naton selän taakse pääse kokonaan piiloon. Natosuhdekin voi äkkiä muuttua varsinkin isomman kahinan sattuessa kohdalle, jolloin täytyy olla valmis itse ottamaan vastuu omasta puolustuksesta. Nato myös vaatii paljon jäseniltään, mikä sekin kannattaa muistaa. Täytyy olla valmis solidaarisuuteen muita liittolaisia kohtaa.