Ensitreffit alttarilla

AVA esitti eilen ensimmäisen jakson tositv-sarjastaan "Ensitreffit alttarilla". Sarjan ideana on se, että vihkipari näkee toisensa ensimmäistä kertaa vasta mennessään naimisiin. Asiantuntijat ovat valinneet lomaketestien ja haastattelujen perusteella avioparit.  Viiden avioliittoviikon jälkeen sitten tehdään päätös jatkosta ja mahdollisesta avioeron hakemisesta. Sen verran asioita on toki seattu, että kysymyksessä on siviilivihkiminen. Pappikin on kuvioissa mukana, ja ilmeisesti tarkoituksena on toteuttaa myös kirkollinen siunaaminen.  Ohjelma onnistui saamaan huomioarvoa kovastikin keskustelupalstoilla. Monet olivat tyrmistyneitä.

Idea on kuitenkin mielestäni aivan mielenkiintoinen. Tuo ihan oikea vihkiminen siviilivihkimisenäkin menee aika pitkälle, mutta tosi-tv-formaatti vaatii koukkunsa. Tuskin muuten olisi katsojaluvut toisella miljoonalla. Avioliittosanaa en itse haluaisi tässäkään käyttää, mutta näin se nyt vaan on. Se on nyt pakko niellä.

Romanttisen rakkauden idea on meille perussääntö, joka symboloi keskeistä valinnanvapautta. Ennen puhuttiin pakkoavioliitoista eikä niin myönteiseen sävyyn. Lapsi saattoi olla tulossa eikä muita vaihtoehtoja oikein ollut.

Ihmisen täytyy itse saada valita puolisonsa ja rakkaudesta tietenkin. Mutta se ei näytä olevan helppoa, jos lähes puolet liitoista päätyy eroon. Rakkauden huumassa tehdään usein huonoja päätöksiä. Monta kertaa omat vanhemmat näkisivät asiaa paljon laajemmin oman elämänkokemuksensa ja lapsensa tuntemisen kautta. Tämä on kuitenkin tabu. Kuka voisi kysyä puolison valinnassa vanhemmilta neuvoa. Aika harva veikkaan. Ja monet vanhemmat ovat niin kriittisiä että taitaisivat avioliittot loppua kokonaan.

Huuman laskeuduttua ihmetellään usein omaa törppöä valintaa ja otetaan avioero. Uskon, että monta kertaa olisi ollut sittenkin viisaampaa luottaa ulkopuoliseen arvioon. Siksi suhtaudun ohjelmaan kiinnostuksella.

Asiantuntuíjat ovat valinneet kolme paria ja minusta he tekivät hyvät valinnat. Norjan tv:ssä on syksyllä mennyt hieman samantyyppinen sarja "Kannattaako heidän mennä naimsiin?" Siinä jo seurustelevat parit tekevät psykologien johdolla päätelmiä siitä, millainen heidän avioliittonsa olisi. Psykologit sitten antavat suosituksensa liikennevalojen värein.  Sen ohjelman teoriapohja on selkeä. Ajatellaan, että hyvässä parisuhteessa on kolme asiaa ylitse muiden: KIPINÄ + PERSOONIEN MATSAAMINEN + VUOROVAIKUTUSTAIDOT.

Kipinällä tarkoitetaan rakastumista ja fyysistä vetovoimaa, mikä on syntynyt ihmisten välille. Tästä parisuhteet yleensä alkavat ja juuri tämän puuttuu AVA:n sarjasta ja on sen heikkous. Se olisi pitänyt olla ensimmäisenä ellei suostuta totaalisiin järkiavioliittoihin.

Persoonien matsaamista tutkitaan NRK:n sarjassa Big Five-teorian avulla. Tämä auttoi itseäni ymmärtämään ilmiötä paljon paremmin. Oletuksena on, että jos persoonat ovat liian erilaisia, syntyy väistämättä kitkaa. Tutkimuksissa viisi peruspiirrettä on löydetty eri kulttuureista. Ne nähdään jatkumoina joiden väliin voidaan henkilöt asemoida testien avulla. Viisi perusjatkumoa ovat:

1. Ulospäinsuuntautuneisuus - vetäytyvyys. Tässä on kysymys siitä, että saako energiaa ihmisistä vai vetäytyykö mieluummin yksinäisyyteen oman itsensä kanssa

2. Sosiaalinen lämpö - asiakeskeisyys. Sosiaalisesti lämmin on huolehtivainen ja empaattinen. Toisessa ääripäässä ollaan asiallisia ja varautuneita. Monesti asetetaan itsensä etusijalle.

3. Kontrollissa on kysymys suhteesta ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Kontrolloiva haluaa olla siisti, ajoissa ja järjestelmällinen. Hän haluaa hallita ympäristöä, myös toisia ihmisiä. Toisessa reunassa eletään hetkessä, kestetään kaaosta hyvin ja ollaan sopeutuvaisia siihen, mitä vastaan tulee.

4. Temperamenttisuus viittaa siihen miten reagoidaan erilaisiin tilanteisiin. Toisessa ääripäässä ollaan  nopeasti kiivastuvia stressaavissa tilanteissa. Jatkumon toisessa päässä henkilö reagoi rauhallisesti ja turvallisesti. Tämän ominaisuuden kohdalla liiasta samanlaisuudesta voi olla haittaa, varsinkin jos molemmat puolisot ovat kiivaita.

5. Avoimuus uudelle on otettu esille viidentenä asiana. Toiset haluavat rutiineja, tehdä asiat yksinkertaisesti ja ennakoivasti. Toisessa ääripäässä halutaan aina kokea ja oppia uutta. Asiaa ei tehdä kahta kertaa samalla lailla.


Toisena isona kokonaisuutena  nostetaan esiin vuorovaikutustaidot, jolla voidaan paljolti kompensoida persoonallisuuseroja. Tärkeänä pidetään sitä, että parisuhdetta priorisoidaan eikä päästetä toisiaan liukumaan erilleen. Valitaan yhdessäolo mieluummin kuin omat kaverit ja harrastukset. Nykyään erilaiset ruudut ja älylaitteet voivat  viedä kumppanit kovinkin kauas toisistaan vaikka istuttaisiin samassa ruokapöydässä. Tärkeää on tietenkin osata ilmaista itseään viisaasti ja käsitellä konflikteja rakentavasti. Korjaamistaitoja riidan jälkeen pidetään arvossaan. Mahdollisimman pian on hyvä päästä normaalille raiteille kolarin jälkeen.

NRK:n sarjassa pariskunnalle annetaan kussakin jaksossa kolme tehtävää, jossa tarkkaillaan edellä esitettyjä asioita. Loppukeskustelussa psykologit kertovat havainnoistaan osa-alueittain ja antavat arvionsa avioliiton  toimivuudesta. Sarjassa päästään syvälle parisuhteen probelmatiikkaan ja sitä on ollut jännittävä seurata. Itsestäänkin on paljon oppinut.

Alla linkki sarjan jaksoon. Kielitaitoaan kannattaa testata rohkeasti. Jakso on suureksi osaksi englanniksi, koska pariskunta puhuu englantia. Norjankielisen tekstin saa näkyville. Kohtuullisella kouluruotsilla siitä saa tolkkua aivan hyvin.
Bør de gifte seg

Takaisin AVA;n sarjaan. Parit on minusta valittu hyvin asiantuntijoiden toimesta. Henkilöt tuntuvat olevan sitoutuneita asiaan eikä mitään BB-tyyppejä. Paljon riippuu siitä, miten kipinöitä syttyy. En ihmettele vaikka osa suhteista onnistuisi aivan hyvin. Toki vakavalla asialla tässä pelataan. Ei tämä silti kaikkein typerin tosi-tv ole, koska asiaa käsitellään kuitenkin aivan vakavalla ja kunnioittavalla otteella. Uskon seuraavani sarjaa jonkinlaisella mielenkiinnolla kenties loppuun asti.

---
Vointi tänään ok. Univelkaa meinaa hiukan olla, kun ei malttaisi nukkua illalla eikä aamulla. Elämä on niin ahnehdittavaa.

Mooses-elokuva

Tulipa käytyä elokuvissa. "Exodus: Gods and Kings" tuo mieleen raamatullisen spektaakkelin Egyptin maisemissa. Aihe kuuluu juutalaiskristillisen kulttuurin peruskertomuksiin. Hahmona Raamatun Mooses on lainantaja, joka johdattaa kansaa orjuudesta kohti vapautta luvattua maata. Liikutaan siis erittäin herkällä alueella. Israel herättää toimillaan intohimoja eri puolilla. Isiksen nousu ja muutenkin levoton Lähi-itä herättävät monenlaisia tuntemuksia ympäri maailmaa. Lisäksi raamattuspektaakkeli jo ajatuksena sisältää rasitteensa 1950-luvulta lähtien.

On pakko tunnustaa, että elokuvissa olemisen aikana hävetti aika lailla. Väsytti niin julmetusti, että oli pakko taistella tosissaan pysyäkseen hereillä. Nukahdin ainakin 20 kertaa, mikä kertoo tietenkin jotakin myös omasta tilasta. Toivottavasti en kuitenkaan suuremmmin häirinnyt kenenkään kanssakatsojan elokuvanautintoa. Leffalla oli kestoa kaikkineen noin kaksi ja puoli tuntia, mikä oli aivan liikaa. Siitä varmaan puolitoista tuntia oli isoja junnaavia joukkokohtauksia, hyvinkin näyttävää ryskettä väkivallalla kuitenkaan liikaa mässäilemättä.  Visuaalisuus 3D-ominaisuuden kera teki elokuvasta upeaa katsottavaa visuaalisessa mielessä. Tietokonetta on huudatettu surutta, kun joukkokohtauksia on tehty. Monet kamera-ajot ovat aivan häikäiseviä. Maisema on enimmäkseen karu ja vähän synkkäkin. Faaraon rakennukset olivat myös hienosti kuvattuja.

Raamattuspektaakkelilta monet odottavat enemmän kuin ulkoista kiiltoa. Mooseksen sisäisen maailman ja mahdollisten ristiriitojen käsittely jää vähäiseksi. Ihmissuhdedraamatkin on jotenkin päälleliimatun tuntuisia. Jumala näyttäytyy Moosekselle lapsihahmossa, mikä on uutta ja kiinnnostavaa. Sitä olisi vonut olla enemmänkin.

Hyvän elokuvan jälkeen jää yleensä pohtimaan jotakin asiaa tai muuten vain täyttyy kokemuksesta. Tässä suhteessa odotukset täyttyivät varsin heikosti. Juoni toimi heikosti, jos sellaista oikein olikaan.
Ainakaan väsyneenä tätä elokuvaa tuskin kannattaa katsoa, jos sitä nyt kenellekään oikein osaisin suositella. Tämä Mooses-elokuva tuskin tulee jäämään historiaan suurena klassikkona.
---
Arkea kohti mennään. Väsytävää elokuvaa lukuunottava vointi oli aivan hyvä. Sosiaalista toimintaa oli paljon, mikä on yleensä mukavaa. Taikurikin on nyt alustavasti varattu.

Toronton poliisit jäämässä tauolle

Murdochin murhamysteereissä ollaan esittämässä viimeisiä eli samalla tuoreimpia jaksoja. Pari jaksoa on toki vielä tiedossa. Kanadalainen, Toronton 1800-1900-lukujen taitteeseen sijoittuva salapoliisisarja on saavuttanut Suomessa valtavan suosion. Itse olen huono seuraamaan tällaisia sarjoja. Sydämen asialla seurasin ajoittain säännöllisesti, mutten juurikaan muita, amerikkalaisia en siis ollenkaan. Tähän kuitenkin jäin kiinni viime syksynä. Joulupukki toi yhden tuotantokauden DVD:llä, jota on tullut englanninkielisen tekstityksen ansiosta käytettyä kieliharjoitteluna. Jemmassa on vielä siis uusimpia jaksoja, vaikka sarja on jäämässä tauolle.

Ylikonstaapeli Murdoch on hahmona kaikin puolin korrekti ja maansa paras etsivä. Lisäksi hän on keksijä, joka kehittää nykyaikaa ennakoivia laitehärveleitä. Tiimissään hänellä on kolme persoonallista poliisia ja patologi. Sarja on hyvin kirjoitettu ja näytelty. Juonet ovat välillä mahtavan "ufoja", kuten joku tuli sanoneeksi. Katsoja saa tosissaan miettiä syyllistä. Jaksot ovat erillisiä, mutta etenevääkin teemaa on. Siirtymät ovat sopivan nopeita eikä pitkästymään pääse. Sisäelinten vähäisempikin esittely ruumishuoneella toki riittäisi omaan makuuni. Loistosarja silti. Areenasta löytyy jaksoja, jos ei vielä ole perehtynyt.

Vointi on ollut tänään fyysisesti aivan hyvä sytostaattitauon alkaessa. Hiukan melankolinen tunnelma ollut, kun pakkanenkin paukutellut tuolla parinkymmenen paikkeilla. Kävelyä ei tullut kokeiltua. Valoa oli aikaisempaa enemmän, kun maa on valkoinen ja ilma kirkas.

Pian onkin taas aika sanoa näkemiin joulunajalle ja sen suurelle tarinalle. Niin nopeasti se aika taas meni. Varsinkin lapsen joulun seuraaminen on ollut suorastaan liikuttavaa. Kuusivuotias osaa elää asiaa niin jokaisella solullaan kesästä asti. Tänään hän alkoi suunnitella synttäreitä ja pyysi minua kysymään tutulta taikurilta mahdollisuutta tulla kesäkuussa esiintymään juhlilleen. Katseet alkavat kääntyä paitsi kohti arkista puurtamista, mutta myös kohti kesää. Ei se sekään hullumpi juttu ole. Mietin samalla, että jos tätä talven taitteen kohokohtaa ei olisi, paljon jäisi puuttumaan.

Oikeudet tiukassa eri puolilla

Halla-aho haastaa Soinia
Halla-aho on ilmaissut tyytymättömyytensä puolueensa maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Kritiikin kärki kohdistuu puheenjohtaja Timo Soinia kohtaan. Soinia ei ole tavattu haastaa puolueessa. Halla-aho tuo esille oman mieliteemaansa eli maahanmuuttokriittisyyttä.  Tarkoittaako tämä puolueen hajoamisen alkua? Halla-aho vain odotti tilaisuutta iskeä kun puolueen kannatus heikkeni? Mitä tämä tarkoittaa kannatukselle? Luulen, että Halla-ahon varjokin pelottaa monia takaisin entisiin puolueisiinsa. Antti Rinne ainakin taputtaa käsiään. Toisaalta Kreikan tilanne tulee Soinille tervetulleena ainakin kannatuksen näkökulmasta. Saksan kerrotaan olevan varautunut jo Kreikan lähtöön eurosta. Suomelle tappio on seitsemän miljardia pahimmassa tapauksessa. Siinä on Soinille jälkiviisauden paikkaa kylliksi. - Mistä minä sanoin?


Facebook
Tiesitkö muuten, että Facebook on vuodenvaihteessa muuttanut käyttöehtoja yksipuolisesti? Sinulla ei ole enää tekijänoikeutta itse ottamiisi kuviin tai muuhun tuottamaasi sisältöön. Immateriaalioikeuden asiantuntijaprofessori pitää tätä muutosta pitkälle menevänä ja katsoo sen kajoavan merkittävästi niin valokuvaajan oikeuksiin kuin kuvatun henkilön persoonaoikeuksiin. Tämä asia on joko hyväksyttävä tai sitten on poistuttava koko fasesta. Ilmaispalvelua ei säädellä samoin oikeuksin kuin maksullisia palveluita. Varmaankin kysymys on ensi sijaisesti mainonnan tarkemmasta kohdistamisesta, mikä sinänsä voi olla harmitonsa tai kuluttajaa jopa palvelevaa, mutta kyllä tämä maistuu aika lailla käyneelle viinimarjamehulle. Ei se ainakaan vähennä epäluuloja suuria tietokoneyrityksiä kohtaan. Miksi annamme tietokoneille niin ison oikeuden vaikuttaa elämäämme? Ovatko ilmaispalvelut liian houkuttavia ja tekevät meistä käyttäjistä liian laiskoja pitämään huolta oikeuksistamme?

USA:n ihmisoikeudet karmealla tolalla
Tänään esitettiin dokumentti nimeltään "Rotuerottelun perintö." Harvoin olen pysähtynyt samalla tavalla tv-dokumentin vaikutuksesta. "Järkyttynyt" ei liene kovin kaukana totuudesta. Dokumentti kuvaa mustien asemaa Yhdysvalloissa. Kärjistäen voidaan sanoa, että mustilla on aivan toiset säännöt kuin valkoisilla. Varsinkin huumehommissa mustat miehet ajetaan vankilakierteeseen, josta värilliset laajemminkin kärsivät kovasti. Perheet hajoavat, etenemismahdollisuudet yhteiskunnassa menetetään. On ironista, että vankilarakentaminen kukoistaa USA:ssa. Mustia miehiä on enemmän vankeina nykyään kuin aikoinaan 1800-luvulla orjina pelloilla. Kolmessakymmenessä vuodessa vankien määrä on liki kymmenkertaistunut ja nykyään vankeja on yli kaksi miljoonaa. Kyseinen dokumentti löytyy AREENASTA.

Olo on ollut hyvä tänään. Aika on kulunut nopeasti ja vuorokausirytmi on valunut iltapainotteiseksi. Maanantaina alkaa parin viikon tauko sytostaateita, mikä tulee toki tarpeeseen. Viiden kuurin jälkeen alkaa olla ainakin tiettyä henkistä väsymystä ilmassa.

Talvi taas

Talvi tuli nyt sitten näyttävästi. Uutta lunta tuli parikymmentä cm. Maisemaa piristää kovasti ja lumikolat pääsevät kovaan käyttöön. Pakkastakin taitaa olla luvassa, joten tämähän menee kohta totiseksi talven pitämiseksi. Lumihangessa kävely oli sopivaa hikiliikuntaa ja kunto meni taas pikkuisen parempaan.

Musiikin kanssa tuli puuhasteltua kaikkea mukavaa tänään. Plektrapiilokin löytyi, mikä muutti kitaran soittamisen luonnetta. Jogurttipurkkien pohjat ovat olleet vähän huonoja. Äänityksissä tulee hölmö sivuääni.

Presidentin puheesta

Plussaa päivässä oli selän tilan paraneminen. Kävely oli helpompaa. Unta tuli taas tankattua runsain määrin. Huomenna voisi edessä olla vaikka pieni kaupunkireissu...

Presidentin uudenvuodenpuheeseen tekee mieli palata. Presidentti vei Suomen länteen ja paalutti sille lujasti paikan sinne. Niin sen pitää olla. Ystäviä voidaan olla idän suuntaan tietenkin, mutta itse olemme ylpeästi osa läntistä maailmaa. Meillä on vapaus ja toimiva demokratia ihmisoikeuksineen. Tänne oikealle paikalle Niinistö meidät asemoi. Valitettavasti se voi vaatia oman hintansa. Puolustusvoimien vahvistaminen tekee kipeää tänä aikana, jolloin taloudessa on vaikeuksia muutenkin. Parisen prosenttia pitäisi löytyä puolustusvoimille. Sodan aikana löytyi kolmannes (varmistamaton tieto) muutenkin köyhän kansan kukkarosta. Eikä pidä unohtaa järkyttävää ihmisuhrien määrää. Sama jatkui sotakorvausten aikana ja siitäkin selvittiin. Eiköhän näistä nykyhaasteistakin selvitä.

Talousmiehenä, kitupiikkinä ja ensisenä valtion kassanhoitajana presidentti Niinistöllä olisi paljon annettavaa valtiontalouden hoidolle. Tarvittaisiin vain Kekkosen valtaoikeuksia. Heitänpä villinä veikkauksena, että pian joku ehdottaa presidentin valtaoikeuksien tarkistamista. Tällä hetkellä Niinistö voisi vaikuttaa valtiovarainministerinä enemmän asioiden kulkuun. Toki arvovaltaisena keskustelijana hänen vaikutusvaltaansa ei pidä aliarvioida. Saa nähdä millaisia puheita kuullaan ennen vaaleja.

Niinistö haastoi puolueet esittämään säästökohteita. Rinne ehdotti valtion tietohallinnon kulujen tarkastelua. Tässä hän tonkii mielestäni oikeaa kasaa. Tietotekniikkaan on äyskäröity järjettömästi rahaa ilman kunnon suunnittelua ja valvontaa. Jatkuvasti on uusia sumeita suurhankkeita käynnistetty puutteellisin värkein ja uhrattu tietotekniikan alttarille kansalaisten rahoja. Suuri osa hankkeista on ollut epäonnistuneita ja sitten on vielä miljoonia syydetty vanhojen virheiden peittelyyn.

Soinille sen sijaan taisi taas tulla hutilaukaus. Kansanedustajien palkkojen jäädyttäminen valtiontaloudessa säästön kannalta täysin mitätön toimi. Ei suomalaisten herraviha niin kova ole, että tuo läpi menisi. Seuraavissa gallupeissa nämä kommentit ehkä näkyvät.

Hyvän pisaroita

Schindlerin listaa tuli katsottua, tosin paikoitellen vain. Tarina on sen verran yksinkertainen, mutta toisaalta rankka ettei sitä liian intensiivisesti edes halua katsoa. Se kertoo pienestä hyvän liekistä hirvittävän pahuuden keskellä. Tsekkoslovakian sudeettialueilla natsiliikemies onnistuu pelastamaan 1100 juutalaista varmalta kuolemalta ottamalla valtavia henkilökohtaisia riskejä. Hän lahjoi ylempiään ja teki kannattamattomia liiketoimia. Hänen  ammustehtaansa teki tahallaan toimimattomia ammuksia. Oscar Schindleristä piirretään oikeamielinen ja hyvä kuva ja hän on saanut istuttaa vuonna 1958 puun Oikemielisten puutarhaan Jerusalemiin. Hauska havainto paikasta oli se, että esikoinen totesi paikan olevan tuttu muutaman vuoden takaiselta Israelin matkalta.

Lääkekuuria on kolme päivää jäljellä. Selkä on voinut paremmin ja kylki ei juurikaan ole vaivannut. Vointi on ollut yleisesti ottaen vielä aika vaisu.