Hiukan rankempi päivä ollut tänään, mutta aivan hyvin on maalia kohti tultu. Euroviisujen ensimmäinen semifinaali on käynnissä. Suomen vuoro on vasta torstaina.
---
FST esitti dokumentin Hollannin eurooppakriittisestä puolueesta PVV:stä. Puoluetta johtaa Soinin "puolihannuksi" nimeämä Geert Wilders. Hänen eurooppakriittisyydessään ei vaikuta olevan mitään erityisen radikaalia poislukien islamkriittisyyden, joka tuntuu olevan jutun ydin hänen puolueessaan. Islamkriittisyys tässä tarkoituksessa tarkoittaa samalla maahanmuuttokriittisyyttä muslimimaista. Ennusteiden mukaan puolue tulee kahmimaan peräti 20 % Hollannin äänistä, Hollannin joka vuosisatoja on tunnettu Euroopan vapaamielisimpänä maana.
Voisi ajatella, että PVV on lähellä Jussi Halla-ahon ajattelua. Islamkriittisyys on tosi vaikea asia. Sanoo siitä mitä tahansa aina tuppaa menemään pieleen. Ja jotakin pelottavaa on tässä Wildersinkin lähestymistavassa. Saattaa olla, että Euroopassa on reagoitu maahanmuuttoon liian hitaasti ja väärällä tavalla. Sitä lehmää populistit lypsävät nyt surutta kaksin käsin.
---
Uskontojen uhrit ry on nostanut Jehovan todistajien uskonharjoituksen tikun nokkaan. Kysymys on liikkeen sisäisistä käytännöistä, jotka ovat olleet voimissaan jo kohta 150 vuotta. Liike on selvästi totalitaarinen, yksilöillä on liikkeen mielipide myös moraalikysymyksissä. Liikkeestä myös hylätään julmalla tavalla. Tiedän perheenisän, joka ei osallistunut lapsensa hautajaisiin, koska lapsi oli ajautunut erilleen liikkeestä. Entisiä jäseniä ei tervehditä kadulla. Parannusta tietenkin tarjotaan ja paluuta liikkeen pariin. En kuitenkaan pidä mahdollisena, että tällaisia asioita voidaan muuttaa lainsäädännöllä mitenkään. Silloin menevät maallinen ja hengellinen regimentti pahasti sekaisin. Uhrien asema on tietenkin tukala ja heitä on voitava tukea. Tässä Uu varmasti tekee hyvää työtä.
tiistai 6. toukokuuta 2014
maanantai 5. toukokuuta 2014
Vaalit tuloo
EU-vaalit lähestyvät ja yleinen mielenkiinto on normaalia korkeampi asiaa kohtaan. Mielenkiinto johtuu varmaankin EU:n talouskriisistä ja siitä, että Suomesta on todella kovia ehdokkaita tarjolla. Jotkut hakevat koviakin asemia. Ylellä pidetään asiaa esillä kovasti. Perussuomalaiset on tänään esittelyvuorossa aamulla ja illalla. Keskiviikkona vuorossa Kokoomus. Vaalikoneet on viritetty huippuunsa. Kävin testaamassa. Kone on helppokäyttöinen, mutta tuo koko EU on jotenkin sellainen epämääräinen iso klöntti, josta on vaikea saada otetta. Ehkä mielenkiintoisinta on se, että paljonko EU-kriittiset saavat ääniä ja miten he järjestäytyvät vaalin jälkeen. Veikkaan, että äänestysprosentti nousee lähelle viittäkymmentä.
Päivä ollut samanlainen voinniltaan kuin edelliset. Ei ole ollut mitään ikäviä yllätyksiä. Ääntäni alan kuitenkin jo kaivata. Viheltämällä on vaikea selittää monimutkaisia asioita.
Päivä ollut samanlainen voinniltaan kuin edelliset. Ei ole ollut mitään ikäviä yllätyksiä. Ääntäni alan kuitenkin jo kaivata. Viheltämällä on vaikea selittää monimutkaisia asioita.
Autoilua ja ABBA:a
Koko yö meni Euroviisujen parissa. Ei se niin pahalta tuntunut, vaikka varmasti joku ei voisi pahempia painajaisia ikinä kuvitella. Suomen biisi alkoi koko ajan kuulostaa paremmalta. Saa nähdä jatkuuko unien näytös seuraavina öinä.
---
Tulin sunnuntaiselta autolenkiltä. Satoi tiskirättejä. Sohjoa tiellä. Liikennevirta hidasti tosi fiksusti, turvavälit pitenivät. Tyhmiä ohituksia ei näkynyt. Mielestäni liikenteessä nähtiin tosi vastuullista käyttäytymistä.
Suomalaisten liikennekäyttäytymistä arvostellaan usein. Mielestäni joskus turhaankin. Joku heitti ajankohtaisohjelmassa luvun, jonka mukaan 15% kuljettajista aiheuttaa 85% ongelmista liikenteessä. En tiedä, mistä luku on peräisin, mutta suurin osa kuskeista on matkassa hyvällä asenteella. Se pitäisi muistaa.
Mitä tehdä sille viidelletoista prosentille, joka aiheuttaa suurimman osan ongelmista? Ainakin rattijuopot pitää saada pois liikenteestä. Rangaistukset pitää saada kohdilleen. Jotkut ovat sitä mieltä, että rangaistukset eivät paranna kenenkään alkoholismia. Se on tietenkin totta. Mutta kunnon seuraamukset laittavat miettimään autoilemaan lähtemästä alkoholin vaikutuksen alaisena.
Nuoret testosteronipitoiset miehet, joilla elämällä ei oikein ole merkitystä, on toinen hankala ryhmä. Nopeudenrajoittimet kuuluisivat ilman muuta kaikkiin autoihin, mutta pahoin pelkään, että idea on liian hyvä toteutuakseen. Ainakin autotehtaat olisivat tätä vastaan. Markkinoinnilta menisi pohja, kun ei voisi kertoa auton kulkevan kahtasataa. Nopeudenrajoitin voisi olla linja-autojen tapaan säädetty sataseen tai vaikka sataankahteenkymppiin. Vain hälytysajoneuvot tarvitsevat oikeasti isompia nopeuksia. Näin saataisiin osa karkeimmista tilanteista pois, mutta asenne-ongelmia se ei poista. Vastuu asennekasvatuksesta liikenteessä on isillä, jotka ovat antaneet oman mallinsa. Itse olen saanut mallin vastuullisesta ajamisesta isältäni. 23 vuotta autoilua on mennyt ilman kolareita (no kerran tulin peräänajetuksi vaimon toimesta) ja ylinopeussakkoja. Toki pitää tunnustaa, että muutaman kerran olisi voinut käydä jotakin, mutta varjelus on ollut puolella silloin.
Nuorilla miehillä on luonnostaan halu kaahailla. Kaahailun pitää tapahtua muualla kuin liikenteessä. Itse menin pahimpina aikoina ajamaan kartingia ja purin ajohalut siellä pois. Kaipa formulapelit tietokoneella oli samaa innostusta. Sitten jossakin vaiheessa ne lakkasivat kiinnostamasta, kuin seinään. Se oli varmaankin aika pian lasten syntymän jälkeen. Sitähän sanotaan, että lastenhoito alentaa testosteronitasoa. Tästähän oikeastaan seuraisi, että lastenhoito voisi olla ratkaisu nuorten miesten asenneongelmiin liikenteessä.
---
Abba on merkillinen ilmiö. Ruotsalaisbändi eli kultaisen kauden 1970-luvulla, jonka jälkeen se jäi tauolle eli käytännössä lopetti. Silti levynmyynti on edelleen valtavaa. Haastatteluja ja muisteludokumentteja tehdään jatkuvasti lisää.
Tällä viikolla on taas esitetty yhtä sillä poikkeuksella, että Agnetha Fältskog on ensimmäisen kerran esillä. "Mitä enemmän pakoilee, sitä kiinnostavammaksi muuttuu, " on hänen kohdallaan muuttunut todeksi. Salaperäisen hahmon takaa paljastuu herkkä ja lahjakas taiteilija, joka jo 5-vuotiaana on osannut tehdä lauluja. Nyttemmin Agnetha on tehnyt paluun levylaulajaksi solo-pohjalta. Herää kysymys siitä, nähdäänkö ABBA vielä joskus yhdessä laulamassa?
Jos äkkiä pitäisi veikata, vastaisin kielteisesti. ABBA:lla ei ole enää mitään saavutettavaa. 375 miljoonaa myytyä kiekkoa ja paikka legendojen joukossa ei kaipaa enää mitään uutta. Heidät muistetaan nuorina raikkaina legendaaristen kappaleiden esittäjinä. Miksi lähteä tuota hienoa mielikuvaa tuhoamaan.
---
Kortisonia on pitänyt lisätä kuluneen viikon aikana. Se on merkinnyt käytännössä kahta asiaa. Mukavampi on se, että aivot toimivat kirkkaasti ja aktiivisesti. Ehkä alussa mainitsemani unet ovat merkkinä tästä. Toinen asia on ruokahalun lisääntyminen ja makean nälkä. On todella vaikea rajoittaa syömistä, kun on jatkuva nälkä.
---
Tulin sunnuntaiselta autolenkiltä. Satoi tiskirättejä. Sohjoa tiellä. Liikennevirta hidasti tosi fiksusti, turvavälit pitenivät. Tyhmiä ohituksia ei näkynyt. Mielestäni liikenteessä nähtiin tosi vastuullista käyttäytymistä.
Suomalaisten liikennekäyttäytymistä arvostellaan usein. Mielestäni joskus turhaankin. Joku heitti ajankohtaisohjelmassa luvun, jonka mukaan 15% kuljettajista aiheuttaa 85% ongelmista liikenteessä. En tiedä, mistä luku on peräisin, mutta suurin osa kuskeista on matkassa hyvällä asenteella. Se pitäisi muistaa.
Mitä tehdä sille viidelletoista prosentille, joka aiheuttaa suurimman osan ongelmista? Ainakin rattijuopot pitää saada pois liikenteestä. Rangaistukset pitää saada kohdilleen. Jotkut ovat sitä mieltä, että rangaistukset eivät paranna kenenkään alkoholismia. Se on tietenkin totta. Mutta kunnon seuraamukset laittavat miettimään autoilemaan lähtemästä alkoholin vaikutuksen alaisena.
Nuoret testosteronipitoiset miehet, joilla elämällä ei oikein ole merkitystä, on toinen hankala ryhmä. Nopeudenrajoittimet kuuluisivat ilman muuta kaikkiin autoihin, mutta pahoin pelkään, että idea on liian hyvä toteutuakseen. Ainakin autotehtaat olisivat tätä vastaan. Markkinoinnilta menisi pohja, kun ei voisi kertoa auton kulkevan kahtasataa. Nopeudenrajoitin voisi olla linja-autojen tapaan säädetty sataseen tai vaikka sataankahteenkymppiin. Vain hälytysajoneuvot tarvitsevat oikeasti isompia nopeuksia. Näin saataisiin osa karkeimmista tilanteista pois, mutta asenne-ongelmia se ei poista. Vastuu asennekasvatuksesta liikenteessä on isillä, jotka ovat antaneet oman mallinsa. Itse olen saanut mallin vastuullisesta ajamisesta isältäni. 23 vuotta autoilua on mennyt ilman kolareita (no kerran tulin peräänajetuksi vaimon toimesta) ja ylinopeussakkoja. Toki pitää tunnustaa, että muutaman kerran olisi voinut käydä jotakin, mutta varjelus on ollut puolella silloin.
Nuorilla miehillä on luonnostaan halu kaahailla. Kaahailun pitää tapahtua muualla kuin liikenteessä. Itse menin pahimpina aikoina ajamaan kartingia ja purin ajohalut siellä pois. Kaipa formulapelit tietokoneella oli samaa innostusta. Sitten jossakin vaiheessa ne lakkasivat kiinnostamasta, kuin seinään. Se oli varmaankin aika pian lasten syntymän jälkeen. Sitähän sanotaan, että lastenhoito alentaa testosteronitasoa. Tästähän oikeastaan seuraisi, että lastenhoito voisi olla ratkaisu nuorten miesten asenneongelmiin liikenteessä.
---
Abba on merkillinen ilmiö. Ruotsalaisbändi eli kultaisen kauden 1970-luvulla, jonka jälkeen se jäi tauolle eli käytännössä lopetti. Silti levynmyynti on edelleen valtavaa. Haastatteluja ja muisteludokumentteja tehdään jatkuvasti lisää.
Tällä viikolla on taas esitetty yhtä sillä poikkeuksella, että Agnetha Fältskog on ensimmäisen kerran esillä. "Mitä enemmän pakoilee, sitä kiinnostavammaksi muuttuu, " on hänen kohdallaan muuttunut todeksi. Salaperäisen hahmon takaa paljastuu herkkä ja lahjakas taiteilija, joka jo 5-vuotiaana on osannut tehdä lauluja. Nyttemmin Agnetha on tehnyt paluun levylaulajaksi solo-pohjalta. Herää kysymys siitä, nähdäänkö ABBA vielä joskus yhdessä laulamassa?
Jos äkkiä pitäisi veikata, vastaisin kielteisesti. ABBA:lla ei ole enää mitään saavutettavaa. 375 miljoonaa myytyä kiekkoa ja paikka legendojen joukossa ei kaipaa enää mitään uutta. Heidät muistetaan nuorina raikkaina legendaaristen kappaleiden esittäjinä. Miksi lähteä tuota hienoa mielikuvaa tuhoamaan.
---
Kortisonia on pitänyt lisätä kuluneen viikon aikana. Se on merkinnyt käytännössä kahta asiaa. Mukavampi on se, että aivot toimivat kirkkaasti ja aktiivisesti. Ehkä alussa mainitsemani unet ovat merkkinä tästä. Toinen asia on ruokahalun lisääntyminen ja makean nälkä. On todella vaikea rajoittaa syömistä, kun on jatkuva nälkä.
lauantai 3. toukokuuta 2014
Eurovision 2014
Euroviisut ovat aivan ovella. Iso tapahtuma Euroopassa. Laulukilpailuja on kaikenlaisia, mutta tämä on maajoukkuetason tapahtuma. 100 miljoonaan katsojaan toiset musiikkiohjelmat eivät pysty. Ja euroviisut edustavat sitä positiivista unelmaa yhteisestä rauhanomaisesta Euroopasta, jota tarvitaan.
Miten käy Suomen eli Seinäjoen poikien? Toivottavasti hyvin. Rumpalia olen seurannut useamman vuoden jalkapalloilun merkeissä sekä seura- että piirijoukkueissa. Monipuolisista harrastuksista on paljon hyötyä. Musiikki on selvästi enemmän hänen juttunsa kuin maalivahdin puuhat. Onhan se valtava kunnia päästä Suomea edustamaan tuollaisen yleisön eteen. Jalkapallossa se ei olisi voinut toteutua.
Odotuksia tavataan nostattaa keinotekoisestikin. Suomi on jonkun papereissa aina ykkössuosikki ja sitä hehkutetaan ihan tosissaan. Sen takia ei viitsi nytkään asettaa toiveita liian korkealle.
Viime vuonna Krista Siegfieds käänsi menestyksensä eteen varmasti jokaisen käännettävissä olevan kiven. Hän uskoi itseensä niin, että luuli voittavansa. Hän teki kuukausikaupalla promootiotyötä ympäri Eurooppaa. . Totuus tuli esiin, kun pisteet oli laskettu. Finaalissa 13 pistettä ja 24. sija. Tyttöpusu esityksen lopussa ei varmastikaan tuonut hänelle lisäpisteitä. Siinä kohdassa tyylitaju vähän pääsi pettämään.
Tänä vuonna Ruotsin tv:n esikatselussa Suomi sai osakseen myönteisiä lausuntoja. Sama kävi Norjassa. Saksassa oli myönteistä huomiota saatu. Sen takia en millään jaksa uskoa, että Suomi jäisi tällä kerralla nollaan pisteeseen. Finaalipaikka ja 14 pistettä olisi voitto minun silmissäni.
----
Vointi ollut edellisten päivien kaltainen. Äänetöntä, heikkoa mutta kivutonta.
Miten käy Suomen eli Seinäjoen poikien? Toivottavasti hyvin. Rumpalia olen seurannut useamman vuoden jalkapalloilun merkeissä sekä seura- että piirijoukkueissa. Monipuolisista harrastuksista on paljon hyötyä. Musiikki on selvästi enemmän hänen juttunsa kuin maalivahdin puuhat. Onhan se valtava kunnia päästä Suomea edustamaan tuollaisen yleisön eteen. Jalkapallossa se ei olisi voinut toteutua.
Odotuksia tavataan nostattaa keinotekoisestikin. Suomi on jonkun papereissa aina ykkössuosikki ja sitä hehkutetaan ihan tosissaan. Sen takia ei viitsi nytkään asettaa toiveita liian korkealle.
Viime vuonna Krista Siegfieds käänsi menestyksensä eteen varmasti jokaisen käännettävissä olevan kiven. Hän uskoi itseensä niin, että luuli voittavansa. Hän teki kuukausikaupalla promootiotyötä ympäri Eurooppaa. . Totuus tuli esiin, kun pisteet oli laskettu. Finaalissa 13 pistettä ja 24. sija. Tyttöpusu esityksen lopussa ei varmastikaan tuonut hänelle lisäpisteitä. Siinä kohdassa tyylitaju vähän pääsi pettämään.
Tänä vuonna Ruotsin tv:n esikatselussa Suomi sai osakseen myönteisiä lausuntoja. Sama kävi Norjassa. Saksassa oli myönteistä huomiota saatu. Sen takia en millään jaksa uskoa, että Suomi jäisi tällä kerralla nollaan pisteeseen. Finaalipaikka ja 14 pistettä olisi voitto minun silmissäni.
----
Vointi ollut edellisten päivien kaltainen. Äänetöntä, heikkoa mutta kivutonta.
Naispääministeri?
Ukrainassa valutaan askel askeleelta kohti sisällisotaan. Tilanne näyttää väjäämättömältä, mikä on kummallista.
Pääministerikandidaatit alkavat olla selvillä. Stubb ja Vapaavuori ovat istumissa asemissa jo hyvän aikaa. Varteenotettava naisehdokaskin on vihdoin saatu mukaan, kun Paula Risikko on laittanut taistelukypärän päähänsä ja lähtenyt mukaan kisaamaan Kokoomuksen puheejohtajuudesta.
Onko Risikolla mitään mahdollisuuksia? Hän ei ole ollut kolmikosta eniten julkisuudessa. Voi olla, että Riskolla on vähiten vastustusta tästä joukosta.
Stubbin kiiltävät hampaat lienevät monelle vastenmieliset, toisille hurmaavat. Hänen uskottavuutensa euroliberaalina kotimaan politiikassa on hieman arvoitus. Vapaavuoren kohdalla kaivetaan aina esiin vanhat nuoruudenaikaiset rötökset, mikä on tietenkin epäreilua ja ikävää. Vapaavuorta pidetään kenties turhan helsinkiläisenä ja oikeistolaisena.
Kahden vahvan miehen joukossa Risikko tarjoaa vaihtoehdon. Risikko on tohtori ja tuntee kotimaan asiat kilpailijoitaan laajemmin. Olisko hän se, joka pystyisi luovimaan läpi tuo viheliäisen Soten sekä kuntauudistuksen? Hänet olisi maltillisempana ja hieman vähemmän arvoliberaalina helppo mieltää koko Suomen pääministeriksi. Vapaavuoren ja varsinkin Stubbin valinta aiheuttaisi väistämättä vuotoa Kokoomuksesta Keskustaan ja jopa Soinille.
---
Naisia ei ole aina kohdeltu silkkisin hanskoin puoluejohtajina. Taustatuki voi olla hyvinkin vaatimatonta tosipaikassa. Tämän on saanut moni nainen kokea, Jutta Urpilainen viimeksi. Valtiovarainministerin herättyä vähän hitaasti kampanjoimaan, Antti Rinne on saanut kampanjoida vapaasti. Saa nähdä menikö Seinäjoen juna jo.
---
Vointi ollut hyvin samalla ladulla, kuin parina edellisenä päivänä.
Pääministerikandidaatit alkavat olla selvillä. Stubb ja Vapaavuori ovat istumissa asemissa jo hyvän aikaa. Varteenotettava naisehdokaskin on vihdoin saatu mukaan, kun Paula Risikko on laittanut taistelukypärän päähänsä ja lähtenyt mukaan kisaamaan Kokoomuksen puheejohtajuudesta.
Onko Risikolla mitään mahdollisuuksia? Hän ei ole ollut kolmikosta eniten julkisuudessa. Voi olla, että Riskolla on vähiten vastustusta tästä joukosta.
Stubbin kiiltävät hampaat lienevät monelle vastenmieliset, toisille hurmaavat. Hänen uskottavuutensa euroliberaalina kotimaan politiikassa on hieman arvoitus. Vapaavuoren kohdalla kaivetaan aina esiin vanhat nuoruudenaikaiset rötökset, mikä on tietenkin epäreilua ja ikävää. Vapaavuorta pidetään kenties turhan helsinkiläisenä ja oikeistolaisena.
Kahden vahvan miehen joukossa Risikko tarjoaa vaihtoehdon. Risikko on tohtori ja tuntee kotimaan asiat kilpailijoitaan laajemmin. Olisko hän se, joka pystyisi luovimaan läpi tuo viheliäisen Soten sekä kuntauudistuksen? Hänet olisi maltillisempana ja hieman vähemmän arvoliberaalina helppo mieltää koko Suomen pääministeriksi. Vapaavuoren ja varsinkin Stubbin valinta aiheuttaisi väistämättä vuotoa Kokoomuksesta Keskustaan ja jopa Soinille.
---
Naisia ei ole aina kohdeltu silkkisin hanskoin puoluejohtajina. Taustatuki voi olla hyvinkin vaatimatonta tosipaikassa. Tämän on saanut moni nainen kokea, Jutta Urpilainen viimeksi. Valtiovarainministerin herättyä vähän hitaasti kampanjoimaan, Antti Rinne on saanut kampanjoida vapaasti. Saa nähdä menikö Seinäjoen juna jo.
---
Vointi ollut hyvin samalla ladulla, kuin parina edellisenä päivänä.
perjantai 2. toukokuuta 2014
Läts
Katselin tänään Splashin USA:n tuotantokauden, joka tarjottiin non-stoppina. Kysymyksessä on uimahyppykisa, jossa kilpailijat ovat lajiin perehtymättömiä julkkiksia. Hyppyjä tehdään eri korkeuksilta aina 10 metriin saakka. Kilpailijat olivat hyvin erilaisia. Painavin oli 170 kg, pisin 218 cm ja vanhin noin 65 v. Periaatteena on, että huonoin putoaa aina pois.
Puitteet ovat hienot ja sekä valmentajat että tuomarit edustavat olympiatasoa.
Itse en ole koskaan ollut uimahypyistä kiinnostunut, uinnista kylläkin. Koskaan en ole hypännyt kymmenestä metristä, hädin tuskin viidestä metristä olen jalat edellä veteen läsäyttänyt. Jotenkin ymmärrän sitä, kun tavikset kiipeävät torniin tekemään hyppyjään; pelko on hirvittävä myös katsojassa. Hommahan ei ole turvallista lainkaan, vahinkoja sattuu ja kipeää tulee. Tv-sarjana tämä eräänlainen kauhuohjelma siis.
Mutta ei kysymys ole pelkästä kauhusta, vaan myös itsensä voittamisesta. Kilpailijat kehittyvät tavattoman nopeasti ja pystyvät tekemään todella hyviä hyppyjä. On hienoa jakaa se tunne, kun pelko muuttuu iloksi ja ylpeydeksi itsensä voittamisesta. Sarjan katsomisen jälkeen jäi itsellekin voittajaolo ja kilpailijoista tuli kavereita, joiden kanssa on jaettu hieno seikkailu.
---
Knausgaard on Norjan kuuluisimpia kirjailijoita. Hän on tehnyt "päätalot" kirjoittamalla moniosaisen omaelämänkerran. Kirjat ovat saaneet hyvin jakautuneen vastaanoton. Monet ovat kokeneet hänen kirjoittamisensa liian henkilökohtaiseksi. Hän kirjoittaa avoimesti isänsä alkoholismista ja vaimonsa psyykkisestä sairaudesta. Kun kirjoittaa oman mielensä liikkeistä kirjoittaa samalla muista. Mitä halutaan ja voidaan jakaa itsestä ja muista? Mitä tulee pitää kätkössä? Knausgaardin vastaus on, että täytyy olla häpeämätön ollakseen vapaa.
Näiden kysymysten äärellä on itsekin on jatkuvasti ja varsinkin viime aikoina, kun on ollut joitakin hankalia päiviä. Mitä haluan muiden tietävän siitä, mitä koen? Kuuluuko minun rääkätä lukijoita ikävilläkin kokemuksilla? Perusvastaus on kai se, että kirjoittaja on itse vastuussa siitä, mihin rajan oikeastaan vetää. Knausgaard selvästikin kirjoittaisi toisin, jos aloittaisi alusta. Hän ei vaikuta kovin onnelliselta ihmiseltä tällä hetkellä. Ehkä on myös niin, että sanottua sanaa ei saa enää takaisin. Siksi tietty varovaisuuskin on aina paikallaan.
---
Vointi ollut eilisen kaltainen. Ei kipua, muttei oikein virtaakaan, ääni on edelleen täysin poissa enkä tiedä miksi. Päivään kuuluu mainioita kotona tehtyjä munkkeja.
Puitteet ovat hienot ja sekä valmentajat että tuomarit edustavat olympiatasoa.
Itse en ole koskaan ollut uimahypyistä kiinnostunut, uinnista kylläkin. Koskaan en ole hypännyt kymmenestä metristä, hädin tuskin viidestä metristä olen jalat edellä veteen läsäyttänyt. Jotenkin ymmärrän sitä, kun tavikset kiipeävät torniin tekemään hyppyjään; pelko on hirvittävä myös katsojassa. Hommahan ei ole turvallista lainkaan, vahinkoja sattuu ja kipeää tulee. Tv-sarjana tämä eräänlainen kauhuohjelma siis.
Mutta ei kysymys ole pelkästä kauhusta, vaan myös itsensä voittamisesta. Kilpailijat kehittyvät tavattoman nopeasti ja pystyvät tekemään todella hyviä hyppyjä. On hienoa jakaa se tunne, kun pelko muuttuu iloksi ja ylpeydeksi itsensä voittamisesta. Sarjan katsomisen jälkeen jäi itsellekin voittajaolo ja kilpailijoista tuli kavereita, joiden kanssa on jaettu hieno seikkailu.
---
Knausgaard on Norjan kuuluisimpia kirjailijoita. Hän on tehnyt "päätalot" kirjoittamalla moniosaisen omaelämänkerran. Kirjat ovat saaneet hyvin jakautuneen vastaanoton. Monet ovat kokeneet hänen kirjoittamisensa liian henkilökohtaiseksi. Hän kirjoittaa avoimesti isänsä alkoholismista ja vaimonsa psyykkisestä sairaudesta. Kun kirjoittaa oman mielensä liikkeistä kirjoittaa samalla muista. Mitä halutaan ja voidaan jakaa itsestä ja muista? Mitä tulee pitää kätkössä? Knausgaardin vastaus on, että täytyy olla häpeämätön ollakseen vapaa.
Näiden kysymysten äärellä on itsekin on jatkuvasti ja varsinkin viime aikoina, kun on ollut joitakin hankalia päiviä. Mitä haluan muiden tietävän siitä, mitä koen? Kuuluuko minun rääkätä lukijoita ikävilläkin kokemuksilla? Perusvastaus on kai se, että kirjoittaja on itse vastuussa siitä, mihin rajan oikeastaan vetää. Knausgaard selvästikin kirjoittaisi toisin, jos aloittaisi alusta. Hän ei vaikuta kovin onnelliselta ihmiseltä tällä hetkellä. Ehkä on myös niin, että sanottua sanaa ei saa enää takaisin. Siksi tietty varovaisuuskin on aina paikallaan.
---
Vointi ollut eilisen kaltainen. Ei kipua, muttei oikein virtaakaan, ääni on edelleen täysin poissa enkä tiedä miksi. Päivään kuuluu mainioita kotona tehtyjä munkkeja.
torstai 1. toukokuuta 2014
Soinia vielä
Vappuaatto on viileä kuten usein ennenkin. Melkein ollaan pakkaslukemissa. Vointi on ollut aivan hyvä, tarkoitus olisi lähteä vielä käymään ulkona. Pienikin kylmän saaminen huolestuttaa, joten varovaisia yritetään olla. Päivän kunto ollut tänään vähäkipuinen vaikkein kovin aktiivinen.
Soinin kirjan sain valmiiksi tänään. Aina sitä oppii uutta toisten perspektiivistä. Katolisen ja konservatiivisen Soinin ajatuksenjuoksu tuo uuden tulokulman (Alex Stubbin toistama ilmaisu) Suomen lähihistoriaan. Varsinkin arvojen murros on ollut erittäin nopeaa. Reilussa parissakymmmenessä vuodessa vakaasta YYA-Suomesta on siirrytty käsittämättömän nopeasti hetkiseen ja dynaamiseen jälkinokialaiseen homolandiaan.
Mutta meneekö välillä liiankin lujaa? Ehkä. Perussuomalaiset ovat huuto kohti tuttua ja turvallista. On sinänsä hauskaa, miten Soini puhuu laumastaan. Välillä lauma kuulostaa umpitollolta joukolta, joka ei osaa ratkaista mitään ongelmaa itsekseen, vaan tarvii kaikessa apua ja paimentamista pomoltaan. Joistakin tyypeistä hän on hyvin onnellinen, jos eivät näy mediassa ollenkaan. Sinänsä helppo ymmärtää.
Soini tuskailee mukasuvaitsevaisuuden keskellä esimerkiksi miehen ja naisen avioliiton puolesta. Soini aivan oikein ottaa kantaa siihen, että homoliitoissa ei ole oikeasti kysymys ihmisoikeuksista. On selvää, että juridiset oikeudet on kaikkien kohdalta oltava kohdallaan , mutta avioliitoksi se ei sitä asiaa muuta. Soini on hyvin pettynyt luterilaisuuden tapaan myöntyä kaiken mukana. Katolinen kirkko pitää opistaan kiinni viimeiseen asti. Siksi hän on valinnut toisin.
Ei arvoissa ole olennaista se, että ovatko ne liberaaleja vain konservatiivisia. Kysymys on vastavuoroisuudesta ja välittämisestä sekä lujista periaatteista. Liberaalien arvojen heikkoutena voi olla se, että arvojen syvyys, ns. vakaumus heikkenee. Vapauden nimissä joudutaan eräänlaiseen arvotyhjyyteen ja minäkeskeisyyteen. Sitoutuminen ehkä heikkenee. Tämä varmasti on yksi iso pahoinvoinnin syy nykyaikana. Esimerkiksi kasvatuksessa lapset tarvitsevat lujia periaatteita, rakkautta ja rajoja.
Konservatiivisten arvojen heikkoutena voi olla juuttuminen jäykkiin periaatteisiin ja rooleihin. Kovan konservatiivisuuden vaarana on kaksinaismoralismi, jonka hedelmät ovat pahimmillaan kauhistuttavat. Tästä katolinen kirkkokin on varmasti kivuliaan tietoinen. Mutta miksei konservatiivinen ajattelutapa voi myös tuottaa hyvää elämää ja onnellisuutta - jos mukana on toisen ihmisen kunnioitus ja lähimmäisen rakkaus.
Soinin kirjan sain valmiiksi tänään. Aina sitä oppii uutta toisten perspektiivistä. Katolisen ja konservatiivisen Soinin ajatuksenjuoksu tuo uuden tulokulman (Alex Stubbin toistama ilmaisu) Suomen lähihistoriaan. Varsinkin arvojen murros on ollut erittäin nopeaa. Reilussa parissakymmmenessä vuodessa vakaasta YYA-Suomesta on siirrytty käsittämättömän nopeasti hetkiseen ja dynaamiseen jälkinokialaiseen homolandiaan.
Mutta meneekö välillä liiankin lujaa? Ehkä. Perussuomalaiset ovat huuto kohti tuttua ja turvallista. On sinänsä hauskaa, miten Soini puhuu laumastaan. Välillä lauma kuulostaa umpitollolta joukolta, joka ei osaa ratkaista mitään ongelmaa itsekseen, vaan tarvii kaikessa apua ja paimentamista pomoltaan. Joistakin tyypeistä hän on hyvin onnellinen, jos eivät näy mediassa ollenkaan. Sinänsä helppo ymmärtää.
Soini tuskailee mukasuvaitsevaisuuden keskellä esimerkiksi miehen ja naisen avioliiton puolesta. Soini aivan oikein ottaa kantaa siihen, että homoliitoissa ei ole oikeasti kysymys ihmisoikeuksista. On selvää, että juridiset oikeudet on kaikkien kohdalta oltava kohdallaan , mutta avioliitoksi se ei sitä asiaa muuta. Soini on hyvin pettynyt luterilaisuuden tapaan myöntyä kaiken mukana. Katolinen kirkko pitää opistaan kiinni viimeiseen asti. Siksi hän on valinnut toisin.
Ei arvoissa ole olennaista se, että ovatko ne liberaaleja vain konservatiivisia. Kysymys on vastavuoroisuudesta ja välittämisestä sekä lujista periaatteista. Liberaalien arvojen heikkoutena voi olla se, että arvojen syvyys, ns. vakaumus heikkenee. Vapauden nimissä joudutaan eräänlaiseen arvotyhjyyteen ja minäkeskeisyyteen. Sitoutuminen ehkä heikkenee. Tämä varmasti on yksi iso pahoinvoinnin syy nykyaikana. Esimerkiksi kasvatuksessa lapset tarvitsevat lujia periaatteita, rakkautta ja rajoja.
Konservatiivisten arvojen heikkoutena voi olla juuttuminen jäykkiin periaatteisiin ja rooleihin. Kovan konservatiivisuuden vaarana on kaksinaismoralismi, jonka hedelmät ovat pahimmillaan kauhistuttavat. Tästä katolinen kirkkokin on varmasti kivuliaan tietoinen. Mutta miksei konservatiivinen ajattelutapa voi myös tuottaa hyvää elämää ja onnellisuutta - jos mukana on toisen ihmisen kunnioitus ja lähimmäisen rakkaus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)