Lyhyesti

Aika vähän jäi sanottavaa tästä päivästä. Ei paljon mitään. Pienen uimareissun jälkeen tuli tosi väsy. Mutta ainahan päivästä kiitollinen voi olla.

USA:n valtimolla uudelleen

Aamulla oli harvinaisen väsy ja takkuisuutta jatkui iltapäivään saakka. Vasta kunnon unet kirkastivat olon erinomaiseksi. Yöunet olivat keskimääräistä pidemmät, mutta eivät kuitenkaan riittävät. Ilmeisesti heräämisaika oli unisyklin väärässä kohdassa, kun olosta tuli niin takkuinen.  

USA:n valtimoilla on neliosainen dokumenttisarja, joka tästä päivästä alkaen lähetetään uusintoina. Aiheina ovat ruoka, energia, liikenne ja teolisuus. Kysymyksessä on mahtipontinen huippudokumentti USA:n infrastruktuurista.  joka ainakin minua valaisi kovasti. Eipä sitä ole tullut mietittyä USA:n toimintaa kovinkaan tarkasti, joten uusia näkökulmia aukesi runsaasti. Myös USA:n valtava haavoittuvuus tuli hyvin esille. Sähkökatkos tietyssä paikassa sammuttaa valot puolesta valtakunnasta.

Kysymyksessä erinomainen sarja, jota moneen kertaan katselleena voin suositella. Helsingin Sanomien arvostelijalle oli jäänyt ristiriitainen kuva tämän päivän jaksosta. Hän epäili, että sarjassa pyritään rakentamaan amerikkalaista isänmaallisuutta ja  kansallistuntoa kertomalla vain myönteisiä asioita. Arvioija toteaa lopuksi kuitenkin itsekin, että myös kriittisiä puolia tulee esille mm. nautojen ruokintaan liittyen. Maissi, tuo ihmekasvi sopii moneen asiaan, mutta lehmän ravinnoksi olisi parempiakin vaihtoehtoja. Ja kyllähän amerikkalaisuutta sarjassa pönkitetään, mutta itse en osannut pitää sitä kovinkaan vakavana rikoksena. USA:sta on tullut niin paljon negatiivista kuluneen vuosikymmenen aikana, että kerrankin leppoinen lähestymistapa ei minua haittaa.  

Tappavaa kivunlievitystä?

Huippupäivä taas! 6 km kävely onnistui ja päivä oli täynnä touhua, joulumarketissakin tuli käytyä. Tosi iloinen mieli hyvästä olosta. Ihan kuin eläisi normaalia elämää. Mikä voisi hienompaa olla!

Läppäri edelleen siinä kunnossa, että kolmannes puuttuu kuvasta näytön keskeltä. Siinä kohtaa on pelkkä valkoinen soiro. Näyttönä on edelleen telkkari. Periaatteessa telkkarista on ihan hauska katsoa isoa kuvaa, mutta silmiin se ottaa jostakin syystä enemmän. Ehkä valkoinen pohja tekstille on varsinkin rasittava silmille. Harmittaa toisaalta, että joutuu hankkimaan uuden koneen.

Liikennekuolemia oli Suomessa 272 vuonna 2010. Mutta mikä tappaa Suomessa jopa 300 ihmistä vuodessa? Oikea vastaus on tulehduskipulääkkeet, siis iloisesti mainostetut pahan olon parantajat Burana, Ketorin ja Aspiriini ja muut vastaavat.  Nämä lääkkeet kasvattavat suolistossa limakalvovaurioita ja lisäävät sisäisen verenvuoden vaaraa. Parasetamoli on lievempi haittavaikutuksiltaan, mutta liian suuri määrä sitä voi aiheuttaa maksavaurion.

Luku 300 ei toki ole täysin faktaa, sillä se perustuu matemaattisiin malleihin, jotka on sovellettu USA:n lukemien pohjalta. Silti luku on mielettömän suuri. Turhaan niitä ei kannata popsia. Se, mikä ihmetyttää, on, että näitä tuotteita saa mainostaa yleisesti. Kuluttajille syntyy helposti aivan väärä mielikuva harmittomista ja jopa hyödyllisistä lääkeaineista.

Itse olen suhtautunut aina tosi kriittisesti näihin särkylääkkeisiin omalla kohdalla. Nuorena kuulin sanottavan, että ne katkovat verisuonia päässä ja sen takia olen niitä käyttänyt vasta äärimmäisessä hädässä. Se hyöty epäluuloisuudestani on ollut, että nyt kun joudun käyttämään säännöllisesti näitä aineita, niin pienillä annoksilla pystyy olemaan. Vaikuttavuus on toistaiseksi vielä hyvä.

Sarasvuo pöntössä

Hyvä päivä ollut tänään. Tietyistä jutuista huomaa olon pitkällä tähtäimellä parantunteen valtavasti. Arjen asiat sujuvat paljon helpommin, tiskikoneen tyhjääminen ei vie koko päivän energiaa. Ylhäällä pystyy olemaan koko päivän. Tuntuu tosi mukavalta, että asiat ovat nyt näin.

Aamulla oli toistakymmentä astetta miinuksella, mikä oli sääkartan mukaan selvästi matalin lukema koko valtakunnassa. Eipä sitten tarvinnut laittaa nenää ovesta ulos.

Jari Sarasvuo oli tänään saarnaamassa Kallion seurakunnassa. Taustalla oli Sarasvuon tv-ohjelma, jossa hän taannoin kutsutti itsensä saarnaamaan. Juha Tapion hän puhui kanttoriksi. Kirkkoherra Laajasalolla on vain yksi mahdollisuus; avata kirkkonsa ovet. Kallion kirkossa oli tänään ollut kaikki paikat käytössä viimeistä myöten.

Sarasvuo on mielenkiintoinen ilmiö. Parikymmentä vuotta olen häntä seurannut eri kuvakulmista. Jos hänet pitäisi määritellä jotenkin, niin määritelmä luultavasti olisi poikkeuksellisen ristiriitainen määrittäjästäkin toki rippuen. Kirjoittajana hänet on helpoin kohdata. Radiossa hän välillä todella taitava, suorastaan hypnotisoiva sanataiteilija, pahimmillaan itseään toistava jankuttaja. TV-hahmona hän oli parhaimmillaan aikanaan Simo Rantalaisen kanssa. Tekivät monenlaisia kepposia ja katsomoissa oli aito vaarantunne. Koskaan ei tiennyt, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Yksikään talk show ei mielestäni ole päässyt lähellekään "Hyvät, pahat ja rumat"-ohjelmaa, mikä tuli torstaisin 90-luvulla. Yksin ollessan tv-ruudussa Sarasvuosta korostuu tietynlainen kulmikas omahyväisyys, mistä hän kirjoissaan ja radiossa onnistuu paremmin irtautumaan.

Sarasvuossa on myös nöyrä "uskovainen" puoli. Hänen teologiansa on lähellä kalvinistista etiikkaa, jossa korostuvat työnteko, yrittäminen, välittäminen heikoimmista sekä ihmisen vastuu itsestään.

Vastuuteemojen korostaminen erottaa hänet vaikkapa klassisesta liberlarismista ja suoraviivasesta oikeistolaisuudesta. Sosiaaliliberalismille siinä voisi olla sukulaisuutta. Varsinaisiin teologisiin käsitteisiin hän suhtautuu ehkä lievällä kyynisyydellä, mutta tietenkin mielenkiinnolla kuulisin, mitä hän on Kallion kirkossa puhunut. Raamatusta hän hakee ytimiä ja keskeisiä merkityksiä. Yleisesti ottaen luterilaisuus on varmasti Sarasvuolle aika pliisua. Hän on ollut USA:ssa vaihto-oppilaana, joten olisikohan sieltä tarttunut jotain mukaan ajattelutapaan.  90-luvulla sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion kriisiytyessä, Sarasvuo toi rohkeasti esiin yksilön vastuuta omasta itsestään ja toisista. Vuosikymmeniä oli totuttu ajattelemaan, että valtio pitää huolta ihmisestä, joten yksilön ei tarvitse tehdä mitään. Tätä taustaa vasten Sarasvuon teemat olivat tuoreita ja innostavia.

Sarasvuo uskaltaa ottaa uskonnollisia teemoja esiin ja mennä sinne kielletylle tabujen alueelle. Jo sen tähden hän mielestäni ansaitsee saarnavuoron kirkossa. Huonon saarnan tuntee siitä, että sen jälkeen jäi tyhjä olo. Ei koskenut mihinkään. Kirkosta astuu ulos tyhjin sieluin pikkukiviä potkien. Hyvästä saarnasta jäi sentään jotakin jäljelle jäi lämmin ja kylläinen olo.  Voisin kyllä kuvitella, että Sarasvuon puheen jälkeen ei ole tarvinnut kenenkään kylmin sydämin lähteä kotimatkalle.

Myöhästynyt postaus

Päivitys siirtyi aamuun, kun illalla sai nukahdettua puoli kymmenen maissa ja unta riitti melkein kellon ympäri.

Eilen tuli kierrettyä maakuntaa tuoreen kuskin kanssa. Lumipeitto teki päivästä valoisan ja tiestä liukkaan. Pimeä tulee yllättävän nopeasti.

Valitettavasti arvaukseni Heikistä piti paikkansa. Jos formuloihin pääsee antamaan hyvällä autolla, ne mahdollisuuden pitää käyttää hyväkseen. No nyt ei ainakaan voi sanoa, etteikö olisi ollut mahdollisuuksia näyttää osaamistaan.

Tänään Mauno Koivisto täyttää 90 vuotta. Koivisto oli ensimmäinen poliitikko, jota pikkupoikana seurasin tarkasti. Olin täyttänyt juuri yhdeksän vuotta, kun Koivisto valittiin presidentiksi. Silloin oli uusi tilanne edessä, kun Kekkosen neljännesvuosisata oli vihdoin takana. Useimmat ymmärsivät kauden venyneen liian pitkäksi ja iloitisivat asiasta avoimesti. Tuntui siltä, että uuden aikakauden tuulet puhalsivat.  Ensimmäiset vapaat vaalit olivat tuolloin edessä. Muistan seuranneeni vaalikeskusteluja tarkkaan ja jännittäneeni vaaleja tiukasti, vaikka Koiviston voitto oli hyvin ilmeinen.  Koivisto sai poikkeuksellisen laajan kansansuosion myös oman puolueensa ulkopuolella. Hän oli sosiaalidemokraattina helpompi hyväksyä kuin vaikkapa Kalevi Sorsa. Johtui varmaan siitä, että Koiviston talouspolitiikka oli pikemminkin oikeistolaista. Koiviston poliiittinen perintö on vielä arvioimatta lopullisesti. Fakta on kuitenkin se, että hän oli valtakunnan keulahahmona silloin kun rähmällään oleva Kekkoslovakia nousi Euroopan unionin täysvaltaiseen jäsenyyteen. 

Joulu alkaa tuoksulla

Mahtava päivä taas tänään! Yö jäi vähän lyhyeksi mutta päivällä tuli vajetta paikattua. Nopsakasti taas päivä meni pikku touhuilun kanssa. Illalla sain ajaa vähän taksiakin, ainakin noin leikisti.

Joulun tuoksua on tuvasta tullut ja piparkakkuja ja joulutorttuja on tullut maisteltua. Siinäpä taistelun aihetta pysyä kohtuudessa.  Oikeastaan joulun jutut tuntuvat tosi mukavilta. Joulua kohti on kiva kulkea. Ensimmäiseen adventtiin on vain viikko. Nyt sunnuntaina onkin tuomiosunnuntai eli kirkkovuosi vetelee viimeisiään.

Merja Ailuksesta ei pari viikkoa sitten tainnut kovin moni tietää mitään. Sitten alkoi jokakuukautinen ajojahti, jonka uhriksi oli valikoitunut ilmeisesti kohtalon oikusta tällä kertaa Ailus. Minulle ja ilmeisesti monelle muulle tämä prosessi jäi aika oudoksi. Hänen kanssaan oli tehty pitäviä sopimuksia, jotka kyllä varmasti olivat aika kohtuuttomia kansalaisten mielestä. Oliko niiden lisäksi sellaisia väärinkäytöksiä, jotka olisivat velvoittaneet potkuihin, sitä en tiedä.

Voi olla, että karkea ahneuden peikko siellä lienee kuitenkin kutitellut taustalla. Eihän tuo kolmensadantuhannen erorahakaan aivan huono ole. Vastaa kymmenen perustyöntekijän vuosipalkkaa. Mutta toisaalta puolet summasta kotiutuu verottajan kirstuun aika nopeasti. Meinasin sanoa verokarhun, mutta jäin miettimään että nukkuvatkohan verokarhut talviunta jo. Sellaisesta en ole koskaan kuullut...

Mutta asiaan, jotakin tässä Ailus-jutussa on jäänyt kertomatta julkisuuteen tai ainakin siltä vaikuttaa. Miksi Keskusta ei lähtenyt millään tavalla puolustamaan häntä? Onko heillä jotakin enemmän tiedossa? Tavallisesti puoluepukaria puolustetaan raivoisasti, mutta nyt ei niin käynyt. Keskusta jopa yritti tehdä tästä hyveen antamalla kuvan itsestään poliittisten nimitysten vastustajina. Minusta tuo on vähän teennäistä oman kilven kiillottamista, näitä puheita muistan kuulleeni ainakin 25  vuotta. Oppositiosta niitä on helppo huudella.

Mielestäni poliittiset nimitykset ylläpitävät kansanvaalin voimasuhteita pitkällä aikavälillä. Silloin oletuksena tietenkin on, että oikeasti päteviä ehdokkaita on tarjolla riittävästi joka puolella. Epäpätevä ei tietenkään saa ohittaa selvästi pätevämpää. Siinä moraali punnitaan.
---
Magnus Carlsenilta, josta olen paljon kirjoitellut, on päivän sitaatti. "Jos ei koskaan yliarvioi omia kykyjään täydellisesti, ei voi päästä kovin pitkälle."

Siinä on yksi menestyksen avain. Rohkealla asenteella jaksaa yrittää ja kestää epäonnistumiset paremmin. Carlsenin tarina oli urheiluruudussa. Juttu sisältää mainioita kohtia ihmelapsen uralta. Yhdessä kohdassa hän pelaa Harvardin huippulakimiehiä vastaan. Vastustajia on 20 ja Carlsen pelaa silmät sidottuina muistin varassa. Turha ehkä mainita lopputuloksista; 20 voittoa.

Juttu shakin Mozartista alkaa kohdasta 12:19
http://areena.yle.fi/tv/2060814

Yksinkertaista

Illalla väsytti niin, että nukui päiväunet kahdeksasta kymmeneen minkä seurauksena istun kirjoittelemassa blogia reilusti puolen yön jälkeen. Oli täysipainoinen päivä ja  ehkä siitä se väsy tulikin. Tuli kohdattua ihmisiä tavallista enemmän ja tavallista vahvemmin. Useamman kerran tuli esiin sama teema; ajatus yksinkertaisuudesta päämääränä, normina ja toimintatapana.

Yritin kirjoittaa muutaman sanan yksinkertaisuuden olemuksesta. Asia meni kuitenkin niin monimutkaiseksi, ettei se oikein sopinut yksinkertaisuuden henkeen. Aihe vaatii vielä kypsyttelyä.

Shakkiottelua tuli taas kerran seurattua ja entistä koukuttavammaksi se muutui kun ennakoitiin seuraavia siirtoja kotisohvalla. Mutta nyt se on sitten ohi. Norjan nuorisotähti Magnus Carlsen murskasi vanhan mestarin, Anandin. Maailman kovimmassa urheilumaassa hän on yksi suosituimmista urheilijoista.